04.12.2021 - Joulukuu näyttää kauniilta

Lunta on maassa, huurretta parvekkeen laseissa, aurinko paistaa. Kaunista on! Mielestäni koko syksy on ollut sään puolesta erinomaisen hyvä. Johtuu varmaan siitä, että niinä päivinä, kun en ole töissä, ei ole väliä, millainen sää on. Ja silloin sateisia, synkkiä päiviäkin osuu harvemmin kohdalle. Ja tosiaan, kyllä marraskuussa paistoi aurinko monena päivänä. Jonain vuosina marraskuussa siitä ei näy vilaustakaan, vaan kaikki on samaa harmaata.

Mennyt viikko

meni flunssaillessa. Pitkästä aikaa selvisin viikon flunssalla. Se johtunee monesta syystä, mutta ehkä sekin auttoi, että aloitin astmalääkkeen ottamisen heti alussa. Ja jäin kotiin töistä saman tien, joten sain levätä tärkeinä päivinä. Oura-sormus ilmoitti lämmön- ja pulssinnousun.

Hyvä olikin,

sillä loppuviikolla oli hellettä, noin henkisesti. Jos olisi enemmän painoa kaatunut päälle, olisin rysähtänyt kuin romu matalaksi. Mutta Jumala on ihmeellinen auttaja, rukouksia kuuleva ja niihin vastaava Isä. Pari raamatunkohtaa antoi minulle sellaista selkärankaa, että pysyin koossa. Toinen on Jes 54, jae 17:

Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton;

ja jokaisen kielen, joka nousee käymään sinun kanssasi oikeutta, sinä osoitat vääräksi.

Tämä on Herran palvelijain perintöosa, tämä heidän vanhurskautensa, minulta saatu, sanoo Herra.

Ystävien rukoukset kantoivat myös. Ja heidän lähettämänsä rohkaisut, Jes 41, jakeet 12,13:

Hakemallakaan et heitä enää löydä, niitä, jotka taistelivat sinua vastaan.

Tyhjiin katoavat, olemattomiin ne, jotka sotivat sinua vastaan.

Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi

ja sanon sinulle: »Älä pelkää, minä autan sinua.»

Nuo ovat vahvoja lupauksia

Jumalalta syntiselle ihmiselle - "Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat", kysyy psalmistakin. Me teemme virheitä riippumatta turvaudummeko Jumalaan. Juudas ja Pietarikin kielsivät molemmat Jeesuksen. Mutta kummankin kävi aivan eri lailla. Juudas katui, mutta ei palannut Jeesuksen luo ja tuhoutui epätoivossaan. Pietarikin katui. Hän oli jo aiemmin sanonut:

Herra, kenen tykö me menisimme; sinulla on iankaikkisen elämän sanat.

Ja Pietari nöyrtyi, palasi Jeesuksen luo ja sai armon ja vieläpä valtavan tehtävän Jeesukselta:

Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani

On se jännää sitten kerran taivaassa, jos saamme ymmärtää, miten missäkin tilanteissa tapahtui ratkaisevia läpimurtoja, kun joku ihminen rukoili. Eräs romaani kertoo sellaisesta, pitäisikin lukea se uudelleen. En muista nyt kirjan nimeä, mutta ei väliä. Elävä elämä tuo joka päivä enemmän tai vähemmän Jumalan vastauksia meille, kun vain satumme huomaamaan ne. Usein Jumala varjelee huomaamattamme.

Asiasta toiseen,

laitoin munakasta lounaaksi. Nivalasta (Kaijalta) saamiani kananmunia paistinpannulle. Pakasteesta lehtikaalirouhetta (Kaijalta) sekaan. Pari valkosipulinkynttä, purjosipulia, homejuustoa, juustoraastetta. Herbamarea sekä valko- ja mustapippuria. Maukasta oli. Eilistä kaaliraastetta sekä hapankaalta, jota vain minä söin. Inkiväärillä ja kurkumalla maustettua. Tavallinen taitaa olla parempaa, luulisin.

Ruokalevon jälkeen

kävelimme reippaassa pakkasessa reilun kilometrin päässä olevaan isompaan markettiin. Ostin pätkän mattoa vessan lattialle. Maksoi 50 euroa kassalla, mutta tarkasteluni jälkeen hinta oli 11 euroa. Ykköset olivat muuttuneet seiskoiksi kassan silmissä. Mukaan lähti myös kotimainen kirjolohi - joku kalastaja sanoi, että se on terveellisempää ja parempaa kuin ulkomainen lohi -  suolasin sen kotona. Tein viillon kalapussin kylkeen, sujuttelin kalan sisään ja päälle karkeaa suolaa ja käärin muovin kiinni ja maalarinteipillä ympäri. Jääkaapissa saa muhia huomiseen, jolloin pistän sen uuniin. Ja uunipellille punajuuria, porkkanoita ja perunoita.

Miehen ostettavaksi annoin voin ja kananmunat. Leivon jossain vaiheessa gluteenittoman maustekakun. Taatelikakkua olemme napostelleet kahvin kanssa jo joitakin aikoja.

Eilen rupesi tekemään

mieleni jäätelöä illalla, kun makasin pää turrana petissä. Mies ei luvannut antaa sitä, mitä ihmettelin. Kävi ilmi, että hän oli syönyt jäätelön samana päivänä loppuun. Tuli tunnustaneeksi muutkin paheensa. Kuten rasiallisen suklaita kaupasta. Näytti vielä rasiankin. Hyvää olivat varmasti. Ei hän koskaan kerro näitä salapaheitaan, mutta iloisena tunnustaa heti, kun jää kiinni. Taitaa olla helpottunut! Innoissaan hän lähti ostamaan minulle jäätelöä kaupasta, mikä oli ihan mukavaa minun kannaltani.

Ompelukoneessani

voi olla laakeri rikki, ehdotti Neulevastaava. Mies katsoo sitä vielä ja vien sen sitten mahdollisesti korjattavaksi, jos tarve vaatii. Nämä ompelukoneettomat päivät ovat antaneet mahdollisuuden keksiä muita luovia ideoita. Kuten esimerkiksi kranssin tekemisen suodatinpusseista. Ja tyttäreltä sain ihastuttavan syntymäpäivälahjan, josta taisin kertoakin. Dermosilin joulukalenterin. Kivoja kauneudenhoitojuttuja joka päivälle! Ja mikä yhtä hauskaa sekin: joka lahja on kääritty isoon vaaleanpunaiseen silkkipaperiin! Niistä olen värkännyt neilikan näköisiä kukkia ja teen niistäkin kranssin, sydän-sellaisen.

Sukkiahan olen

myös kutonut itselleni tämän syksyn. Toinen on menossa. Hitaasti käy, mutta kyllä ne valmistuvat. Neulekärpänen ei oikein pure näinä aikoina. Mutta ilokseni näin, että Neulevastaavan käsityöporukassa kudotaan vauhdikkaasti pienehköjä nukkeja. Naiset kutovat ja NV pääasiassa muotoilee ne nukeiksi! Tämä tarkoittaa sitä, että minun ei ole välttämätöntä saadakaan niin paljon kissoja ommelluksi. Ja onhan minulla jo 25 dinoa ostettuna, maksoivat pari euroa vain, kun olivat loppuunmyynnissä. Tuollaisia aarteita löydän useinkin, ja olen niistä tosi kiitollinen.

Mies laittaa kofeiinitonta kahvia,

lorisemaan ja kohta kahvittelemme. On tämä kotiolo sitten niin viimeisen päälle mukavaa. Aamusella laitoin muutamia joulupalloja roikkumaan käytävän kaiteille, mutta työ on vielä kesken. Mies laittoi punaiset jouluvalot työhuoneen kattoon. Ne tekevät kivat kuviot seinään ja kattoon, mitä ei tavallisesti tapahdu. Johtuu kuulemma jostakin, jonka mies selitti, mutta olen unohtanut. Kukkavalotkin olivat ilmaantuneet olohuoneeseen kukkia piristämään, joten täällä on oikein kotoisaa ja leppoisaa. Odottelemme myös erään lapsen perheen näköpuhelua, joka helpottaa, kun ei voi tavata kuitenkaan kovin usein.

Kiitollisella mielellä toivotan sinulle, arvoisa lukijani, Jumalan siunaamaa jatkoa tälle adventin ajalle! Me menemme aamulla messuun, Jos Herra suo - minulla on soittovuoro.