07.06.2021 - Heleää kesäkuuta!

Olipas taas tämänkin päivän sää leuto ja lämmin kuin maitokeitto! Töissä muuan lapsi kysyi, miksi minulla on sellaiset vaatteet kuin on. Ne ovat hellevaatteet, vastasin. Ai, pellevaatteet, hän ymmärsi... No, olkoot sitten vaikka pellevaatteet, mutta on tosi mukava kuljeksia pelkässä mekossa ja olkihatussa aurinkolasit päässä. Ja paljasjalkakengät jalassa - ne ovat kepeät ja mukavat kengät, pidän lähes ainoastaan niitä, ainakin nyt, kun ei sada.

Kesäkuu

alkoi neljän päivän vapaalla ja viikonloppu päälle. Tämän viikon olen töissä ja sitten lomailen runsain määrin. Joka päivä olen käynyt uimassa. Odotin, että merivesi tuntuu kamalan kylmältä ja niin se tietysti tuntuukin, kun varpaansa veteen laittaa. Mutta kun jatkaa vaan ja heittäytyy veteen ja alkaa räpistellä, niin mitään kylmää ei enää huomaakaan. Itse asiassa tänään oli lähes hiki, kun kävelimme uimasta kotiin - sää on kai painostava, on ollut pitkään kuumaa.

Jokainen kesäkuun päivä

on ollut ihana! En enää muista, mitä minäkin päivänä olemme tehneet, mutta keskiviikosta perjantaihin olimme Nivalassa. Yövyimme mökillä. Siellä oli oudon näköistä, kun metsää oli linjan vierestä raivattu. Ensimmäisenä yönä nukuin kuin tukki, pulssi laski paljon alle keskitason. Joka kerta mökillä koen, että vaikka siellä valvoisi koko yön, olisi silti levännyt. Hiljaisuus on niin totaalinen ja erikoinen. Vaikka meidänkään kotiin ei kuulu melua mistään, niin liikenteen hälyä on kuitenkin, vaikka siihen on niin tottunut, että luulen melkein, ettei mitään kuulu mistään.

Se tuntui

erityisen hauskalta, että saimme olla kahden mökillä ja puuhastella kaikenlaista mukavaa. Pesin ikkunat, mies avasi ne ja pesin myös ikkunoiden välit. Mies kunnosti ovea, laittoi ostamani haravan varteen kiinni. Hän harmitteli, kun ruuvia ei saanut katkaistuksi, vaan se jäi töröttämään pystyyn. Onneksi hänellä on luova vaimo, joka ruuvasi puutikun ruuviin kiinni, eikä mitään piikkiä enää ollut. Kerran töissä lasten sängyssä samoin törrötti ruuvi patjan puolella valmiina repimään patjaa. Ruuvasin puuhelmen kiinni ruuviin ja homma oli sillä hoidettu.

Toisena yönä

olikin enemmän liikettä mökillä. Oli aivan tyyni sää, ja sääsket tunkivat jostain sisään mökkiin. Jahtasimme niitä taskulamppujen kanssa, mutta ininä sen kuin jatkui. Ja listimämme sääsket olivat ilmiselvästi jo hörppineet vertamme.

Uimassa

kävin aamuin illoin ja yhtenä päivänä keskipäivälläkin, kun oli hellettä. Muutoin viivyimme lähinnä äitini luona ja otimme hänet kyytiin ja ajelimme kirkonkylällä. Minä asioin kaupoissa, mies söi äidin kanssa jäätelöä autossa ja keskustelu oli tauotonta. Luontoa ihailimme joka paikassa, sillä Suomen luonto on totisesti näyttänyt ihanat puolensa viime päivinä.

Paluumatkalla

kotiin ajoimme rantareittiä. Kalajoella söimme herkullista loimulohta ja muuta evästä Kalajoen partaalla. Kirpputorin löysimme, jotain haalin sieltä mukaani. Taisi olla pikkuautoja lastenlapsia varten.

Pietarsaaressa

viivyimme pitkän aikaa isolla kirpparilla. Sieltä lähti mukaan uusia paitoja ja kampoja joulun lapsi -paketteihin, muun muassa. Pysähtelimme joitakin kertoja muutenkin juomaan kahvia tai muuten vaan käsiämme heiluttelemaan. Onneksi auton ilmastointi toimi hyvin, joten matkanteko oli mukavaa. Menomatkallahan poikkesimme Kokkolan Spr:lle, jossa olemme useinkin käyneet. Sieltä löytyy aina jotakin. Edullisia vetoketjuja penaaleja varten (joulun lapsi), jokin pusero ja verhoja, jotka sitten laitoin mökin ikkunaan, vaikka olin ajatellut tehdä niistä uuden kesämekon itselleni, mutta verhot olivat välttämättömät mökin ikkunoihin auringonpaisteen ja kuumuuden takia.

Sunnuntaina

ei ollut messua omassa seurakunnassamme. Kuuntelimme sen Helsingistä. Iltapäivällä kyselin, josko mies tahtoisi nauttia hyvät kahvit mahdollisesti kakun kanssa. Hän oli heti valmis. Mutta kun ilmoitin, että kävisimme ylioppilasta onnittelemassa, hän meinasi hyytyä: vieraita ihmisiä, iik! Lähdimme kuitenkin matkaan, mies pakkasi lahjan insinöörimäiseen tapaan (teippasi paketin niin, että siinä on vetokohta, josta paketti alkaa aueta). Ja kannessa selkeästi lahjan saaja.

Vierailu

on todella virkistävä ja meitä oli odotettu! Istuimme reilun tunnin kyläpaikassa pihalla katoksen alla ja joimme kahvia ja seurustelimme isäntäväen kanssa. Ylioppilasta emme nähneet, mutta lahjan hän oli saanut myöhemmin. Ennen lähtöämme rukoilimme yhdessä ja iloiten jatkoimme matkaa kotiin päin. Ja keräsimme 26 maski matkalla autolle, jonka olimme jättäneet 1,5 km päähän, että saimme nauttia kävelystäkin.

On aika

lopettaa, koska mies hoputtaa lukemaan Raamattua ja Lutherin ajatuksia tällä hetkellä lukemastamme iltakirjasta. Siispä toivotan siunattua kesäkuun jatkoa ja iloista mieltä sinulle, arvoisa lukijani!

Ole luja ja ole rohkea. Herra on uskollinen.