30.05.2021 - Kesä!

Istumme rivissä, tosin eri tuolilla miehen kanssa. Mies omalla koneellaan tulostaa radion kokoamisohjeita netistä, minä istun kiikussa hänen takaoikeallaan kirjoittamassa. Olkavarsi on taas kipeä, joten katsotaan, mitä tästä kirjoittamisesta tulee.

Uusia juttuja

on opeteltava kännykän ja netin kanssa koko ajan. Välillä onnistun, mutta sitten taas en keksi, miten jonkun kuvan saa esille, kun se onkin jossain, mistä en saa sitä kaivettua näkyville. Mystistä piiloleikkiä.

Välillä olen

väsynyt, kuten tietysti jokainen, välillä taas virtaa riittää kummasti. Tänään heräsin päänsärkyisenä, vasemmanpuolen jomotus alkoi kolmen maissa. Hoipuin keittiöön nappaamaan pari panadolia. Eivät ne paljon auttaneet, heräilin tämän tästä. Avasin oven parvekkeelle, kun oli olevinaan kuumakin. On ihana, kun lämpö lisääntyy ja voi tosiaan pitää parvekkeen ovea auki. Välillä sitä on pidettävä jopa kiinni, kun sisällä on sopivaa, mutta parvekkeella liian kuumaa. Päätä särki vielä kirkossakin, mutta vähitellen särky loppui, kiitos Jumalan.

Jännitti vähän sekin,

kun minulla oli pitkästä aikaa kokonaisen messun kanttorointi. Yli vuodenhan on ollut kaikenlaisia tynkämessuja. Hartaushetkiä, jossa ehtoollinen, tai puolen tunnin messuja kymmenelle hengelle. Tänään koolla oli koko seurakunta, lähemmäs 40 ihmistä. Hiki minulle tuli soittaessani, mutta istuin mieheni viereen saarnan ajaksi ja sen jälkeen oli helpompi soittaa, kun loppusuora häämötti. Seuraava messu on kahden viikon päästä, sillä oma pastorimme on lomalla ja Ville Typpö tulee Seinäjoelta silloin jälleen tuuraamaan häntä.

Metkaa,

että olemme Villen kanssa samalta kylältä lähtöisin. Hänen kotinsa oli 3 km minun kodistani, mutta hän on eri sukupolvea, joten emme tutustuneet noihin aikoihin. Sitä hauskempi on ollut nyt päästä seurakunnassa tutustumaan. Ja toki tunnen häntä pitkältä ajalta, sillä olin lähettirenkaassa, kun Ville oli pastorina Turkissa perheensä kanssa yli 10 vuotta ennen Suomeen ja sittemmin Lähetyshiippakuntoon tuloaan.

Pyöräilimme

hautausmaan kautta miehen kanssa, mies haki vettä, pesin hautakiveä ja toin pois helmihyasintin ja istutin sen puskan juurelle meidän pihaan. Haudalla on keltakukkainen, monivuotinen kasvi levinnyt kahdeksi puskaksi. Jonkin kesäkukan käymme istuttamassa sinne tulevina päivinä puskien keskelle.

Viikko sitten

tuli 5 vuotta Arin kuolemasta. Ensi kertaa unohdin sen päivän, vaikka ennen sitä ajatukset olivat usein noissa päivissä ennen hänen kuolemaansa. Nykyisin lohduttaa ajatus, että minua odottaa Jeesuksen lisäksi Arikin siellä perillä.

Joimme kirkkokahvit,

sen jälkeen söimme loput (vähän jäi vieläkin) uunissa paistamastani kaalipadasta. Hyvää se oli vieläkin. Jälkiruuaksi oli raparperikiisseliä, joka oli aika kirpeää. Miehelle laitoin jäätelöä, itsellenikin vähän, mutta maidon kanssa sitä söin kuten raparperin kanssa pitääkin.

-Vieressä kuva lampusta, jonka saimme naapureilta. Se oli osittain rikki, taitava mieheni kunnosti sen.

Haimme eilen raparperia Sundomista tuttavaperheeltä samalla kun kävimme iltapäiväkahvilla ystäväni Mirellan ja hänen miehensä terassilla. Samalla reissulla haahuilimme myös Kronvikin uimarannalla. Uikkaritkin minulla oli mukana, mutta en uinut, sillä tuuli oli hyinen. Ehdin kyllä myöhemminkin. Uimaranta oli oikein siisti,  oli uusi laiturikin, ja siivottu oli niin ettei roskia ollut kerättäväksi eikä pulloja liioin.

Tänään saimme

lisääkin raparperia kirkolla, kun yksi seurakuntarouva toi ja saimme niin paljon kuin halusimme ottaa. Ja kyllähän me otimme. Vein sitä sukulaisperheellekin tänään päivälenkillä käydessämme, että kaikki menee talteen ja tulee käytetyksi.

Innostuin tekemään

myös piirakan. Se on gluteeniton, laktoositon, munaton ja sokeriton. Mutta usko tai älä: se maistuu varmasti hyvälle! Vielä en ole maistanut, mutta kohta maistan, kun saan kirjoitetuksi. Jos ei olekaan hyvää, kerron kyllä myöhemmin!

Testasin

gluteeninsietokykyäni pari päivää sitten. Söin töissä tavallista pitsaa ja ehdin jo ajatella, että hyvin meni kunnes viiden tunnin päästä maha oli ruikulla. Niinpä jatkan gluteenittomalla linjalla, eikä se tosiaan ole vaikeaa, ainakaan näin kotosalla. Sokerittomuutta aion myös jatkaa, mutta en ole siinä fanaattinen. Syitä on kuitenkin useita, miksi vältän sokeria:

- elimistö ei tarvitse sitä

- saan näppyjä kasvoihin, kun hiiva elimistössäni villiintyy sokerista

- suvussani on diabetesta enkä halua sitä itselleni

- painonnoususta en liioin innostu, mutta syömisestä tykkään kovasti

- minusta on mielenkiintoista opetella uusia tapoja tehdä herkkuja

Loma häämöttää,

huominen on töitä, loppuviikko lomaa ja sitten viikko töitä. Suunnittelimme etelään päin matkustusta ensi viikolla, mutta tulin siihen tulokseen, etten jaksa matkustaa, vaikka haluaisin nähdä pojan perhettä. Harmillista. Jos he asuisivat Siilinjärvellä, voisin ajaa sinne itse autolla, mutta Espooseen ajaminen aiheuttaa minulle liikaa painetta, joten en halua tehdä sitä. Junalla matkustus tuntuu myös liian rasittavalta. Työväsymyksestä on ensin päästävä ja saatava ladattua akkuja. Nyt vaan odotamme, että pojan perhe aloittaa loman ja tulee tänne. Vanheneminen teettää kaikenlaista.

Aloitimme uuden

kirjan miehen kanssa. Tuhtia tavaraa. Lutherin selitys 1. Mooseksen kirjaan, sen 7 ensimmäistä lukua, yli 400 sivua. Mielenkiintoista lukea hänen ajatuksiaan. Alunperin teksti on latinankielistä, mutta professori Martti Koskenniemi on tehnyt valtavan työn ja suomentanut sen. Kirjoja on useita, meillä on vain tämä ensimmäinen osa, mutta luultavasti sen lukemiseen menee monta kuukautta.

Piirakkaa tekee mieli maistelemaan,

joten kirjoitan lisää toisella kertaa. Huomiseksi harjoittelen vielä kitaralla JO JOUTUI ARMAS AIKAA, mikäli olkavarteni antaa myöten. En ole pitkään aikaan rämpytellyt juuri edellä mainitusta syystä. Yksi työpäivä, ja sitten vähäksi aikaa lomatunnelmiin.

Siunattua kesän alkua, arvoisa lukijani!