01.01.2021 - Onnellista vuotta 2021

Uusi aamu, uusi vuosi ja uusi armon päivä tänäänkin. Valvoimme yli puolen yön miehen kanssa ja kuuntelimme paukutusta. Yllättävää oli, että se loppui hyvin pian puolen yön jälkeen. Ehkäpä paukut oli ammuttu jo ennen sitä, joten enää ei jäänyt aamuyölle jytisteltävää.

Alkuun pieni

maskitiedotus, jonka lupasin vuoden lopussa. Kärräsin yksin tai miehen avustuksella joulukuussa 175 maskia roskikseen tikun nokassa. Samaahan tein töissäkin lapsia opastaakseni luonnon ja kaupungin siisteyteen. Tavoitteeni oli korkeammalla, mutta aina ei yllä, ei, sillä luonnonvoimat tulivat esteeksi. Satoi lunta, joka peitti sinivalkoiset maskit hankeen. Mutta tänään taas on suojasää, joten lenkkeilyssä alkaa jälleen uusi kausi ja maskien ynnä roskien keräily jatkuu. Tölkeistä puhumattakaan. Viime vuoden saldo oli vähän yli 110 euroa, joten siitä on mukava hilata tulosta ylöspäin.

Jatkan illalla...

Vaikka on pyhäpäivä, uudenvuodenpäivä, kävimme päivällä kaupassa. Huonekaluliikkeessä, jossa oli tyynytarjous. Ostin kaksi erilaista tyynyä. Kokeilen niiden vaikutusta migreeniin. Aloitan kalliimmasta, olen jo loikoillut päivän mittaan ja se tuntuu hyvältä pään alla.

On kurja herätä

aamuyöllä päänsärkyyn, kun en jaksaisi könytä ylös, mutta nukkumaankaan en kunnolla pysty. Vähän lohdutti, kun joku sanoi, että ei siihen mikään auta. Jos on migreeni niin se on. Sen takia se lohdutti, kun olen yrittänyt vaikka mitä sen eliminoimiseksi ja sitten toiset keksivät selityksiä, miksi se minulla on. Itsekin olen sitä mieltä, että minun pitäisi olla rauhallisempi ja osata elää slow-elämää, mutta olen siinä tosi huono. Sitä paitsi minusta on sangen mukavaa touhuta, olkoonkin, että teen sitä, vaikka voimia ei oikein olisikaan. Me ihmiset olemme sikäli ikäviä toisiamme kohtaan, että meillä on selitys toisten sairauksiin ja vaivoihin. Ja voihan se olla toisinaan, että ulkopuolinen näkee paremmin kuin asianosainen itse. Väistämättä siinä tulee tosin sellainen olo, että itse on syyllinen vaivoihinsa. Ja niinhän se onkin.

Iltapäivällä

saimme juniorin perheen vieraiksemme. On hauska seurata Vienon (nimi muutettu) leikkimistä, syömistä ja touhuilua. Iltapäivä kului rattoisasti. Kun kaikkia alkoi väsyttää ja Vienoakin vissiin, kun hän rupesi pistämään ranttaliksi, nuoriso lähti kotiinsa. Me vaivuimme lepoon, minä sudokua tekemään ja mies lukemaan jotain.

Ulkoilu meinasi jäädä,

mutta saimme väännetyksi itsemme pukeisiin ja ulos. Se oli hieno juttu, sillä teimme melkein tunnin kierroksen ja sää oli passeli. Minulla oli nastakengät, vähän oli liukkautta. Kävimme hautausmaalla. Mies vei palaneet kynttilät roskiin, minä sytytin Arin lyhtyyn uuden kynttilän. Hyvillä mielin jatkoimme matkaa keskustellen lukemistamme asioista liittyen ihmisen raadollisuuteen.

Kävellessä tietysti

keräilimme maskit, 7 kpl, roskiin ja löysimme pullon ja tölkin. Pirteä, reipas olo tuli ja aion kuntoilla vielä illan mittaan. Katson luultavasti klo 21 elokuvan, jossa on yksi lempinäyttelijöistäni (Hugh Grant tai jotain sellaista), ellei ohjelma ole typerä. Eilen illallakin katsoin elokuvan Harjoittelijaja se oli romanttinen ja mukava katsottava. Ohjelmaa katsoessani voin samalla pyöritellä vannetta tai venytellä itseäni, jos vaikka venyisin.

Viime aikoina

on ollut mielessäni Arin sairaala-ajat johtuen siitä, että eräs ystäväni on siinä tilanteessa, että puoliso on hoitopaikassa. Hän kertoi, että oli kullanarvoinen asia, kun aikoinaan kehotin heitä huolehtimaan siitä, että kumpikin voi hoitaa toistensa raha-asioita, jos toisella sattuu jotain. He olivat heti menneet pankkiin ja nyt hän oli kiitollinen, että asia oli hoidossa.

Kun toinen joutuu laitokseen, prioriteetit muuttuvat. Tarkoitan tällä kertaa sitä, että jos aiemmin on ollut tärkeää, että on puhtaat vaatteet eikä lattialla ole pölyä, se ei enää ole yhtä merkityksellistä kuin ennen. Terve osapuoli(kin) kärsii, kun laitoshoidossa asiat eivät hoidu kuten toivoisi. Ei sinne päinkään aina. Mutta jotta hän voi kestää siinä tilanteessa, on mietittävä, mikä on tärkeämpää. Ja se on se, että sairaan puolison mieli pysyisi sellaisena, että hän jaksaisi elää. Samalla terveemmän on pidettävä itsestään huolta. On pidettävä vapaapäiviä hoitopaikassa käynnistä, että itse jaksaa. Se on vaikeaa, mutta pitkän päälle välttämätöntä. Tästä minulla olisi paljon sanottavaa, mutta olkoon nyt vain tämä.

Aika lukea

Raamattua miehen kanssa. Hyvää ja siunattua alkanutta vuotta, arvoisa lukijani! Toivottavasti viihdyt seurassani jatkossakin ja annat välillä palautetta niin saan siitä iloa ja mielekkyyttä kirjoittamiseen.

Meidän aikamme on Hänen käsissään.

Jk. En katsonut elokuvaa. Se oli aivan liian kevytmielinen ja siinä naurettiin ihan väärille asioille. Lakkasin jopa pitämästä Hugh Grantista sen takia.