20.08.2020 - Flunssaviikko

Onpas viikko mennyt nopeasti ja ihan maatessa lähinnä. Olen viettänyt päivät melkein tyystin parvekkeella, sillä säät ovat suosineet. Iltamassa eilen oli tultava sisälle, kun parvekkeella tuli liian kuuma, mutta täällä on helppo hengittää, kun ilma vaihtuu. Kuten voit lukea, olen nytkin punkassani parvekkeen nurkassa, ikkunat ovat selällään auki ulos ja nautin olostani.

Kai olostaan

saa nauttiakin, vaikka onkin sairauslomalla. Odotan kolmatta päivää koronan testituloksia. Ennen kuin ne tulevat, ei saa mennä töihin. Odotan myös takaisinsoittoa terveysasemalta, siellä oli ruuhkaa. Tarvitsen ajan infektiopolille, että saan lisää sairauslomaa. Terveyskeskukseen ei huolita, kun on koronaepäily. Jokaisesta aivastuksesta olemme epäiltyjä, saati sitten pitkällisestä taudista.

Pari migreeniä

on mahtunut viikkoon. Eilen se kesti aamukolmesta iltapäivään neljään. Olin vähän hätää kärsimässä aamusella - jos tämä ei lopukaan - mutta onneksi tilanne helpotti kuitenkin. Esirukoilijat edesauttoivat jaksamistani.

Terveyskeskuksesta soitettiin,

oli kovin ystävällinen hoitaja jälleen. Uusien määräysten mukaan sairauslomaa voidaan jatkaa puhelimitse tällaisissa tapauksissa, kun päätös ei ole tullut ja flunssa jatkuu. Hienoa, ettei tarvitse lähteä yskimään ja hikoilemaan mihinkään ja toisia tartuttamaan.

Pitää paikkansa, että jos on sormi vähän kipeä, mutta isket vasaralla varpaaseen, ei sormen kipu tunnu ollenkaan. Itsellänikään ei eilen tuntunut muu kuin päänsärky; tänään kun sitä ei ole, tukkoinen olo valtaa kaiken. Limaisuus on verrattavissa hapantaikinan sitkeyteen. Nokkakannu ja wellO2 on käytössä - höyryttäminen.

Meinasin kuolla nauruun, niin sanotusti,

erään mielikuvan takia. Eräs ystäväni kysyi, olenko katsonut teeveestä Doddsia ja McDonaldsia, poliisikumppaneita. En ollut, onko hyvä sarja. Toinen on kuulemma vikkeläkinttuinen poliisi ja hän saa työparikseen hyvin rauhallisen ja viisaan polisiin. Minä ja mieheni kuulemma muistutamme niitä poliiseja. Voin kuvitella! Naurattaa, sillä vertaus on sangen todellinen.

Mieheni kunnostaa intohimoisesti muuatta radioa. Päiväkaudet hän istuu koneen vieressä sitä näpräten, laittaa välillä kuulokkeet päähän ja kuuntelee. Selostaa minullekin eri vaiheita, joista en ymmärrä mitään. Kolme päivää hän irrotteli siitä jotain ruuvia. Sitä piti liotella ja ties mitä. Mies oli ylen tyytyväinen, kun ruuvi irtosi ja homma eteni. Tietysti hän teki ohessa muutakin. Minun tapani toimia olisi mätkäyttää konetta pari kertaa, yrittää irrottaa ja jos ei onnistu, heittää vekotin mäkeen. Homma olisi sillä selvä. On se hienoa, että luonteita on niin monenlaisia. Elämä on rikasta, Jumala on luonut meidät erilaisiksi ja toisiamme täydentäviksi.

Ompelukoneeni

vaatii huoltoa ja kunnostusta. En tiedä, onko se tullut tiensä päähän. Jahka tokenen, vien sen huoltoon. Toivon, että sen saa vielä kunnostettua, sillä se on hyvä, vanha Husqvarna. Olen ommellut sillä tosi paljon. Edellinen koneeni oli Singer. Kun vein sen huoltoon, se oli niin läpeensä kulunut ettei sitä voinut korjata. Joku poloinen oli ottanut sen roskiksen vierestä, kun vein sen sinne illalla. Eiköhän se päätynyt nopeasti takaisin samaan paikkaan. Tai jospa hän sai siitä jotain osia, en tiedä.

Makoillessani

keksin kaikenlaisia ideoita. Parvekkeen kattoon voisi kiinnittää yhden sinisen kankaan, en tiedä, onko se organzaa vai mitä. Sellaista jäykkää, verkon tapaista. En ole vielä keksinyt, miten sen saisi luonnolliseksi pilveksi sinne. Mies joutuu luonnollisesti sen kiinnittämään, sikäli kuin idea edistyy. Vielä se on alkutekijöissään.

Ohimennen teen pikku puuhia, jotka vaativat sitä. Kesäkukat ovat lähes kaikki jo luovuttaneet voimansa ja kirvat ovat vallanneet ne. Niinpä olen kuljettanut niitä jätteisiin harva se päivä. Viherkasvit sen sijaan kukoistavat vielä ja Sepolta nimipäivälahjaksi saamani begonia.

Arin kuoleman jälkeen sain Turku-Tarjalta, joka silloin oli Vaasa-Tarja, valkoisen köynnöskukan, joka on ollut tosi kaunis. En ole saanut juurrutettua siitä pistokasta, vaikka olen yrittänyt sekä suoraan tökätä purkkiin oksia tai liottaa vedessä - yhtään juuria ei ole kehittynyt. Nyt karsin sen perusteellisesti, sillä se alkoi tuossa parvekkeen lattialla vähän olla sen näköinen, että se kaipaa uudistusta. Mielenkiintoista nähdä, tuleeko siitä taas kaunis ja kukkiva.

Mies imuroi

keittiötä, joka alkoi olla sen tarpeessa. Mieskin sai flunssan, mutta koska hän on rauhallinen, hänen flunssansakin on rauhallinen ja kesy. Siitäköhän se johtuu, luonteesta, että minun flunssani ovat näin äkäisiä ja massiivisia? Tänään mies voi onneksi paremmin.

Eteiseen

on kertynyt iso keko erilaisia roskapusseja, koska emme ole käyneet ulkona pariin päivään. Jahka tästä ryhdistäydyn sen verran, menen viemään roskat. Mihinkään suurisuuntaisiin puuhiin en ryhdy, sillä en ole tosiaankaan kunnossa. Hiki tulee ja yskiä pitää. Luultavasti makailen parvekkeella päivän. Eilen jopa nukuin täällä iltapäivällä ja olin tokkurassa pitkän aikaa.

Toivotan siunattua ja valoisaa päivää, arvoisa lukijani. Jumalan armo kannattelee minua ja sinua tänäänkin, kun turvaudumme häneen.

Joka Korkeimman suojassa istuu

ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,

se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani,

hän on minun Jumalani, johon minä turvaan".

Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta,

turmiollisesta rutosta.

Sulillansa hän sinua suojaa,

ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla;

hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. -Psalmista 91