26.06.2020 - Hellepäiviä

Tällä kertaa parvekkeella kirjoittaminen ei onnistu. Siellä on liian kuuma. Kävin vetämässä rullaverhot alas ja ovi sekä kaikki ikkunat ovat tiukasti kiinni, ettei kuumaa ilmaa tule sisälle. Täällä on vain noin 26 astetta...

Olen ryhtynyt

napsimaan magnesiumia. Ei ole kolottanut polvia eikä jalkoja. Voihan se johtua siitäkin, että korvaa on juiminut, joten en ole huomannut jalkasärkyjä. Taidan olla sellainen omaan napaani tuijottaja, jota kolottaa aina jostakin. Jo nuorena neitona voitelin Gallisalilla jalkojani. Gallisalin muistan siitä, että kaverit aikoivat ostaa sitä minulle lahjaksi. Silloinen kipuvoide. Muistaako joku lukijoistani tämän nimistä voidetta?

Istuin aamusella

vastaanotolla. Menin ilman ajanvarausta, mistä en saanut kehuja siellä päässä. Mutta hoitaja otti vastaan ja tutki korvani. Tai ensin opiskelija, sitten hoitaja. Sitten lääkäri, joka kirjoitti korvatippoja. En kai olisi mennyt lääkäriin, mutta itseänikin alkoi vähän hermostuttaa, sillä mieheni tuijotteli silmiäni illalla. Ei romanttisessa mielessä, vaan katsoakseen, ovatko pupillini suurentuneet, onko jotain häikkää päässä. Nimittäin päänahkakin oli arka. Mielessä on vielä tia-oireet parin vuoden takaa, ja kun tuo pääparkani oirehtii joka viikko enemmän tai vähemmän.

Melkein kaikki

kivut kyllä lähtivät siitä tiedosta, kun selvisi, että korva on punainen eli siis tulehtunut. Liekö mennyt vettä uidessani, en tiedä. Iloisena pyöräilin apteekkiin ja kävin samalla ruokakaupassa. Loppupäivän olenkin nakottanut kotona, en ole tehnyt mitään erityistä. Ompelukoneen kanssa olen ähertänyt ja sain taas yhden puseron valmiiksi. Kaava on hyvin yksinkertainen ja helppo. Seuraavakin työ on tekeillä, mutta laitan kuvan siitä, jahka se valmistuu. En ole varma, miten toimiva siitä tulee, mutta sen näkee sitten.

Ajoimme

eilen Ikaalisista kotiin. Kuusi tuntia siinä meni, alle 200 km. Pysähdyimme neljästi, kuten kakkosblogissa kirjoitin. Mutta ikä alkaa painaa. En jaksanut enää Laihialla pysähtyä ja mennä kirpputoria etsimään ja sinne kaivelemaan. Mitta tuli täyteen, en enää yhtään tavaraa tai mitään muutakaan olisi kyennyt katselemaan.

Auton päälle ostimme käärmeen. Se on siinä lokkien pelottamiseksi, sillä ne ruikkivat auton konepellille ja tuulilasiin mennen tullen. Käärme kököttää paperin päällä ja sen häntä on litistetty pyyhkijän alle. Ei ollut sulanut auringossa, sanoo mies, joka ohi mennessään oli tutkinut asiaa. Käärme löytyi jostain halpakaupasta. Eniten innoissani olen valurautapaistinpannusta, jota aion kokeilla leivänleipomiseen. Mies on luvannut puhdistella sitä ensin, se löytyi kirpparilta, on hyväkuntoinen.

Parvekkeelle

olen halannut saada telineen kukille. Se tulee oven taakse pieneen tilaan. Eräänlainen ristikko löytyi, katsotaan miten sen asennamme, tai siis mies asentaa. Nyt ei tosin voi parvekkeella olla kuin aamupäivällä helteen takia, mutta eiköhän kuumuus pian helpota. Nyt alkaa vähän pää pehmetä eikä oikein kannatakaan tehdä mitään muuta kuin välttämätön. Kuten leipoa... Juuri on taas pöhisemässä, valkosipulisämpylöitä aion kokeilla seuraavaksi.

Kodissa on hiljaista,

epäilen, että mies on nukahtanut, mutta ei! Hän taitaa olla virkistynyt kolmen kuukauden aikana, jolloin on käyttänyt happimaskia uniapnean hoitoon. Painoaankin hän on pudottanut ja nämä yhdessä terveellisemmän ruokavalion kanssa ovat edistäneet hänen terveyttään. Ja parantaneet minun uniani, sillä hän ei juuri kuorsaa edes silloin, kun ei käytä maskia, kuten tapahtui mökillä ja käydessämme Ikaalisissa.

Itse tarvitsen

enemmän palautumisaikaa kuin aiemmin. Eilen valvoin yhteen, kun olimme tulleet reissusta, vaikka varmasti olin väsynyt. Ja reissussakaan en tosiaan jaksanut koluta kaikkia mahdollisia kirpputoreja, joita 200 kilometriin mahtui... pitäisikö huolestua?

Lähden tutkimaan, joko juuri on kohonnut tarpeeksi, että voin sekoittaa taikinan kohoamaan. Sen jälkeen katson jotain ohjelmaa ja pyöritän hiukan hulavannetta. Sitä 2,1 kg painoista en kyllä jaksa paljon puolta tuntia enempää pyörittää kerrallaan. Moneen päivään en ole pyörittänytkään sitä ollenkaan.

Toivotan siunattuja kesäkuun loppupäiviä sinulle, arvoisa lukijani! Rentouttavaa lomaa niille, jotka ovat jäämässä lomalle! Iloista mieltä ihan jokaiselle!

Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi!

Jk. Uusia kuvia edelleen kakkosblogissani. Katsotaan, saanko jossain vaiheessa lisätyksi niitä tänne - siihen saakka tyytykäämme vanhoihin kuviin!