04.04.2020 - Tehokkaasti päivään!

Pitkäaikainen ystäväni soitti yhdeksän maissa aamulla ja toivotti aamupäivää. Hän totesi, että kumminkin oot siellä jo tehnyt vaikka mitä, kyllä minä sinut tunnen. Oli oikeassa. Paistoin herättyäni sämpylöitä, kahvittelin, lueskelin, söin, ja olin vihkoja ompelemassa ja leikkaamassa hänen soittaessaan. Aamusta päivä paras.

Sekoitin sämpylätaikinan

illalla kylmään veteen. Ripaus sokeriakin, että taikina varmasti kohoaa, kun kuivahiiva on vanhentunut kolmisen vuotta sitten. Mutta näyttää olevan täysin hengissä, koska taikina oli keittiössä kohonnut sopivasti. Parilla lusikalla nostelin taikinaa pellille ja paistoin sen yhden pellillisen. Söin puolet sämpylöistä, mies toiset puolet herättyään. Taikinaa jäi, vein sen parvekkeelle päiväksi. Nostan keittiöön yöksi, ja katson, jaksaako se vielä innostua kohoamaan. Saadaan taas aamulla tuoreita sämpylöitä.

Mies on saanut

kuonokopan. Ei sentään väkivaltaisuuden takia, ehei, vaan jotta henki kulkisi yönkin aikana riittävästi. Kuorsaus on loppunut kuin seinään, mistä olen iloinen. Voin nukkua taas yhteisessä vuoteessamme eikä tarvitse mennä työhuoneeseen meteliä karkuun. Päiväunien tarve hänellä on vähentynyt, mutta ei hän toistaiseksi tunne piristyneensä entisestään.

Minä kyllä yritän piristää häntä,

tänään makuuhuoneen raivauksella. Kannoimme ulos melkein kaiken. Siis eteiseen ja muualle. Tarkoitus oli pestä lähinnä ikkuna, mutta koska pölyä oli runsaasti kaikkialla, pölytimme seinät, katon ja lattia pestiin. Mies jahtasi imurilla pölyä, minä sähköistyvällä viuhkalla. Päiväpeitot ja maton kävimme ulkona puistelemassa, petivaatteet vaihdettiin ja mies on niitä pessyt viime päivien aikana.

Nyt on makuuhuone

puhdas ja siisti. Sama tilanne ei ole olohuoneessa, vielä. Nimittäin päätimme, että kalustoa on vähennettävä makuuhuoneesta, joten se on siirretty sinne. Haluaako joku ostaa pari isoa anopinkieltä? Olen onnistunut kasvattamaan niitä enemmän kuin omaksi tarpeeksi. Eikä minulla ole niin paljon ikkunanedustilaa kuin toivoisin kukille olevan.

Innolla kuitenkin

olen raivaamassa kotia, koska aina uusi järjestys on hauskempi kuin entinen, olipa se yleensä millainen hyvänsä. Ehdotin jo sängyn kääntöäkin toisinpäin, mutta ehdotukseni ei saanut kannatusta. Tai oikeastaan vain kysäisin, haluaisiko joku muu kuin minä, että sänky laitettaisiin toisin päin, mutta ei tosiaan halunnut. No, muutosta tulee kuitenkin.

Mies ehdotti

jo viime kesänä, että ompelisin kankaasta suojan eräälle isolle pahvilaatikkopömpelille, jossa on ilmastointilaite. En syttynyt asialle silloin enkä vielä tänäänkin, kun mies siitä taas mainitsi. Mutta kun jouduin pitämään parin minuutin tauon siivoushommissa odotellessani miestä, idea pingahti mieleeni ja nyt sormeni syyhyävät ehtiä ompelemaan kyseinen suojus. Teen siihen samalla lokeroita kirjoja ja muuta tilpehööriä varten, sillä masiina on vuoteeni vieressä ja tarvitsen laskutilaa!

Intoilin ikkunanpesusta

jo maanantaina, mutta koska mies oli jo sinä päivänä pessyt lakanoita ja imuroinut, hän kieltäytyi yhteistyöstä. Tulin siitä tosi onnelliseksi, sillä olin jo tarpeeksi väsynyt työpäivän jälkeen. Sama toistui päivittäin, lisäksi joka aamu satoi lisää lunta ja tuuli navakasti, joten isojen ikkunoiden pesu ei olisi ollut viisasta. Tänään oli sopiva ilma ja aika.

Eilisaamuna

oli rankasti lunta, muuallakin kuin meidän nurkilla. Tarvoin jalkaisin töihin, kun pyörää olisi pitänyt taluttaa, sillä lunta tuli koko ajan lisää. Päiväkodissa oli vain kolme lasta, joiden kanssa ryntäsin lumitöihin. Teimme polun ovelta portille ja koulun pihalla olevasta lumikasasta saimme järjestymään jonkinlaisen mäen isoimmalle lapselle. Pienimmät vetivät pulkkia tai lapioivat.

Työkaverien kanssa olemme pesseet leluja astianpesukoneella ja käsin ja siivonneet hyllykköjä, tuoleja ja pöytiä eri tiloissa, kun lapsia on ollut niukasti. Minä olen lukenut lapsille nukkumahuoneessa ja kaikki ovatkin nukkuneet makeasti joko lukemiseen tai sen jälkeen. Leikkejä on voitu levittää, kun tilaa on riittänyt. Jokainen viikko on tuonut lisää lomautuksia vanhemmille, mutta lapsia on silti riittänyt joka päivälle, sillä osa vanhemmista tekee töitä, joita ei voi tehdä etänä.

Sain työkaverilta

ihanan kirjan luettavaksi. Uskalsin kutsua häntä Isäksi, on Bilquis Sheikhin omaelämäkerta, jota ahmin aina kun ennätän. Monet islamista kristityksi kääntyneet ihmiset, kuten tämäkin nainen, ovat saaneet Jumalalta unia ja erityisiä kokemuksia, koska muslimin on mahdotonta uskoa kristinuskon kolmiyhteiseen Jumalaan ja Raamattuun ilman Jumalan voimakasta puhuttelua. Me, joilla Raamattu on ulottuvillamme, emme välttämättä koe ihmeitä, koska meillä on jo Sana. Jos emme usko Sanaa, eivät ihmeet uskoamme lisää.

Raamattu kertoo, kuinka rikas mies halusi tuonelassa vaivassa ollessaan, että joku menisi kertomaan taivaasta hänen veljilleen Jumalasta, että he eivät joutuisi siihen samaan vaivan paikkaan, jossa hän on. Mutta hän sai vastauksen:

 Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös. -Luuk 16:31

Meillä länsimaalaisilla on siis etuoikeus, koska Sana on meillä vielä toistaiseksi käsillä ja luettavissa vapaasti. On oma valintamme, uskommeko, että Jeesus Kristus on se elävä Sana, josta Raamattu kertoo. Kristinusko on uskoa persoonaan. Meillä on oltava suhde Jumalaan ja se syntyy vain Jeesuksen kautta, Pyhä Henki sen synnyttää. Sen takia meidän on mahdollista rukoilla Isä meidän, joka olet taivaissa!

Piakkoin

siirrymme lounaan jälkeiseltä lepohetkeltä raivaamaan olohuonetta, joten jatkan taas toiste.                                 Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssasi, arvoisa lukijani, kuten minunkin kanssani!