07.03.2020 - Ruuanlaittoa

Muhennos on muhimassa. Olemme kutsuneet miehen veljen vaimoineen lounaalle. Koko viikon olen tehnyt innoissani jos minkälaista vihanneslihapataa ja nyt on taas sellaista luvassa.

Liekö parikin syytä,

että pitkästä aikaa olen ilolla kokannut. Toinen syy on se, että menneellä viikolla otin vapaapäivän torstaina, joten jo henkisesti helpotti työpaineet. Vain kolme päivää töitä ja sitten vapaa. Ja perjantaina olin virkeänä töissä levon jälkeen. Ensi viikolla sama juttu, vapaapäivä keskellä viikkoa. Toivon, että tämän järjestelyn johdosta jaksan tehdä työtä edelleen.

Yksi vahva syy ruuanlaittoon on se, että miehen terveys vaatii järeitä otteita. Liikuntaa on lisättävä ja ravinnon olisi oltava sellaista, että paino putoaa. Minun maalaisjärkeni sanoo, että ruuan pitää olla niin maukasta, että sitä syö niin paljon, ettei tee mieli mussutella välipaloja. Saa nähdä olenko oikeassa. Mutta tämän johdosta joka tapauksessa yritän syöttää miestäni oikein olan takaa. Itsekin toivon toki hoikistuvani, sillä on helpompi liikkua, jos painoa ei ole liikaa.

Oikeasti kyllä

pidän ruuanlaitosta. Enemmän ehkä kuin leipomisesta. Tein tosin pitkästä aikaa 7-minuutin kakun ajatellen vieraiden tuloa. Sitä siis vatkataan tuo aika, kaikkia aineita kerralla ja sen jälkeen uuniin ja hyvää tulee. Aikaisemmassa elämässäni saatoin laittaa ruokaa ja kutsua samoin ystäviä syömään ja se on ollut minusta aina mukavaa. Toivon, että jatkossa jaksan harrastaa tätä uudemman kerran.

Vapaapäivänä

kävin hierojalla. Kaksi kuukautta oli väliä ja se oli liian pitkä aika. Selkä oli kova kuin lankku ja joka paikkaan otti kipeää. Migreeniä on ollut joka toinen päivä, aamulla neljän maissa alkanut. Mutta eilen huijasin sitä ja hieroin itsekin omalla hierontakoneellani selkää ja niskaa ja tänään migreeniä ei tullut! Tosin on hiukan höntti olo, mutta sen kanssa pärjään hyvin. On siis ruvettava hieromaan itse tuota selkäruotoa, jos se auttaisi asiaa.

Vieraita on syytä

kutsua jatkossakin useammin. Koko talvihan on mennyt aika pliisusti tässä mielessä, mutta talvi nyt on sellaista aikaa. Nimittäin eilen sain oikein siivouspuuskan, kun katselin huushollia vieraan silmin. Mies on kuorsannut yönsä viikon ajan olohuoneen lattialla patjalla, koska minä en ole saanut nukutuksi hänen vaihtelevan metelinsä takia. Heti kun hän sai uniapnea-diagnoosin, mielestäni meteli lisääntyi - tosin se johtunee oikeasti omasta väsymyksestäni. Koneen hän saa kuun lopussa ja toivon, että se auttaa miehen terveyttä oikeaan suuntaan ja että voimme taas nukkua samassa vuoteessa.

Eilen tosiaan

raivasin työhuoneessa tilaa niin, että siellä on nyt vuode. Itse nukuin siellä viime yön ja se oli vähän kuin olisin ollut lomalla. Lupasin nukkua ensi yönkin siellä. Ei ole kiva, jos patjoja lojuu vieraiden tullessa pitkin lattiaa. Sain aamulla myös muutaman kukan vaihdetuksi isompaan purkkiin ja yhden heitetyksi roskiin, joten kaikin puolin koti on paremmassa hapessa, jos niin voi sanoa.

Mies jauhaa

papuja kahvia varten. On aika lopettaa ja valmistautua vieraiden tuloon. -Olemme muuten jatkaneet Raamatun lukua iltaisin yhdessä ja se on todella antoisaa. Sen jälkeen rukoilemme - aamuisin luemme Isä meidän yhdessä ja luemme itseksemme mitä luemme Raamatusta. Minä aloitin vuoden alusta Mooseksen kirjoista ja olen menossa Samuelin kirjoissa nyttemmin.

Siunasta viikonloppuusi, arvoisa lukijani!