01.03.2020 - Koti-ilta

Onpas ollut taas hauska päivä! Olimme miehen kanssa kirkossa messussa aamulla. Minulla oli kanttorivuoro ja selvisin siitä. Ensimmäinen paastonajan jumalanpalvelus. Pääsiäinen koittaa sitten huhtikuun alussa, mutta siihen asti messukaava on vähän erilainen. Kiitosvirsi ja vuoroylistys jäävät pois. Isä meidän -rukous luetaan laulamisen sijasta. Pastorimme piti oivallisen saarnan. Tärkeimmät asiat eivät jääneet peittoon. Olemme syntisiä, tarvitsemme anteeksiantoa ja sen on Jeesus meille valmistanut.

Pastori otti

esimerkiksi kuvaavan vertauksen siitä, miksi Jeesus sanoi Pietarille kovia sanoja, kun tämä sanoi: "Älköön se sinulle tapahtuko, Herra"- tarkoittaen Jeesuksen kuolemaa. Jos perheenisä tietäisi, että hänen vaimonsa ja lapsensa kuolevat, ellei hän maksa heistä tiettyä summaa, ja mikäli silloin joku sanoisi hänelle: Älä toki maksa sitä summaa, ei sinun tarvitse sitä maksaa. -Silloin tuo perheenisä vihastuisi todella. Totta kai hän maksaisi mitä hyvänsä, että hänen perheensä ei kuolisi! -Näin on laita Jeesuksenkin. Hän maksoi meistä hinnan, että me emme kuolisi vaan saisimme iankaikkisen elämän. Hänen tahtoi tehdä sen meidän vuoksemme. Ymmärrämmekö, mitä se merkitsee sinulle ja minulle? Me saamme elää, koska Jeesus on antanut henkensä meidän puolestamme. Emmehän jätä tätä lahjaa käyttämättä!

Mikä ero on kahden aikuisen

ihmisen välillä ja taas aikuisen ja lapsen välillä, liittyen lapsen kasvatukseen? Sitä olen pohtinut.

Kaksi aikuista ovat tasaveroisia, he käyttäytyvät toisiaan kohtaan niin kuin aikuiset käyttäytyvät. Lapsi puolestaan etsii jatkuvasti rajoja tietääkseen, mitä häneltä odotetaan. Kasvattaja joutuu lähes lakkaamatta asettamaan rajaa. Lapsen taipumus on yrittää ylittää raja, mutta voidakseen luottaa ja turvautua aikuiseen, tämän pitäisi olla johdonmukainen ja pitää rajat. Totta kai lapsi ilostuu, jos aikuinen antaa periksi, mutta se on pettävää onnea. Lapsi näkee, että ahaa, raja venyi. Yritänpä venyttää sitä vielä vähän lisää. Jos sain karkkia, vaikka vanhempi kielsi, niin ehkä saan vielä vähän lisääkin. Lapsi ei ole luonnostaan sillä lailla kiltti, että hän lakkaisi vaatimasta lisää, kun vanhempi väsyy eikä jaksaisi taistella lapsen kanssa. Koska ihminen on syntinen jo äidin kohdusta lähtien, hän osaa ja jaksaa temppuilla määrättömästi. Meillä jokaisella on siitä varmasti kokemusta; jos ei muiden suhteen, niin itsemme tuntien!

Ihmisen, siis jo pienen lapsen, luonne

käy selvästi ilmi, kun työpaikalla on joku sijainen, joka ei tunne lapsia. Vauvasta lähtien lapsi naruttaa tätä niin paljon kuin ehtii nähdäkseen, miten tämän ihmisen kanssa toimitaan. Eikä helppoa olekaan, jos aikuinen on epävarma eikä luota itseensä.

Vanhemmilta vaaditaan siis paljon. Pitäisi jaksaa pakottaa teiniä viemään roskapussi ja tekemään kotihommia, vaikka tämä näyttää "märännyttä naamaa" ja homma olisi helpompi tehdä itse. Mutta lopussa kiitos seisoo, mikäli vanhempi jaksaa vaatia, opettaa, olla luja ja johdonmukainen jo lapsen ollessa pieni. Ja molempien vanhempien pitäisi vetää yhtä köyttä, ettei lapselle jää porsaan reikää mentäväksi. Puhun kokemuksesta, sillä minulla ei ollut mitään muuta mahdollisuutta selvitäkseni itse, kun lapset olivat pieniä ja puolisoni oli vakavasti sairas.

Asiasta toiseen,

tulin Nivalasta eilen kotiin ja miehen kanssa olemme viettäneet luppoaikaa kahdestaan. Lueskeltu ja nautittu vaan yhdessä olosta. Minullahan oli migreeni tietysti taas aamulla. Sain nuijittua sen alas parilla buranalla. Kun aloin lueskella migreenilääkkeen ohjetta, huomasin, että hups, tätä ei saisikaan syödä sellainen, jolla on ollut tia-kohtaus, kuten minulla pari vuotta sitten. Soitin sairaanhoidon neuvontaan ja sain kehotuksen tilata lääkäriajan ja mennä selvittämään, mitä olisi turvallista napsia. Buranalla pitäisi selvitä siihen asti. Rukoilen hartaasti, että migreeni loppuisi!

Tänään on syöty

jälleen herkkuja. Paistoin öljyssä sipulia, porkkanakuutioita, valkosipulia, hienonnettua lehtikaalta ja jauhelihaa. Mausteita sekaan, suolaa, öljyä ja puoli purkkia savupekonin makuista koskenlaskijaa. Se oli todella hyvää! Jos aineet ovat maukkaita, eihän ruuasta voi tulla muuta kuin hyvää.

Olkoon alkava viikkomme siunattu ja migreenitön, sitä rukoilen, arvoisa lukijani! Voi hyvin!