Kategoriat: Ajankohtaista

Ihania kesäisiä päiviä! Perjantaina, kun pidin vapaapäivää töistä, kävelimme kymmenisen kilometriä mieheni kanssa ympäri Vaasaa. Ihan ensin menimme torille aamukahville. Myöhemmin söimme salaattilounaan, johon kuului jokin kahvi siihenkin. Minä tein muutaman ostoksen markkinatorilla. Hankin uuden mekon ja puseron. Punaisia molemmat. Minkäs teen, kun se vaan on lempivärini.

Eilen lauantaina

olin väsynyt iltapäivään asti. Mies pesi pyykkiä ja tiskasi. Minä laitoin ruokaa ja kirjoitin kirjeen lapsenlapselle, joka on jo koululainen. Tein myös jonkin kirjoitushomman, joka on viivästynyt. Iltapäivällä lähdimme pyöräilemään.

Kävimme

Vaskiluodossa. Ensin huristelimme leirintäalueelle asti, sitten kävimme satamassa. Tarkistimme, olisiko siellä kahvilaa, mutta eihän siellä ole. Jokin lounaspaikka on, mutta sekin on auki vain työpäivinä. Kovin on satama aution ja kolkon oloinen, vaikka paljon siellä oli autoja - ihmisten, jotka olivat varmaan laivalla menossa tai tulossa Uumajasta.

Karautimme satamasta

Waskian rannalle istumaan. Joimme vettä pullosta ja tähyilimme merta. Ajelimme metsäpolkua, jota olen aiemmin käyttänyt, mutta näköjään siellä ei ole pahemmin pyöräilty viime aikoina. Kaatunut koivu polun poikki navan korkeudella, mikä ei tietenkään estänyt meitä ylittämästä ja alittamasta sitä. Jatkoimme matkaa Palosaarelle. Mies halusi, että poikkeamme kahvila Tintissä, joka on pikkuruinen paikka pääkadun varrella. Yllättäen siellä oli sukulaisia, yhden lapseni appivanhemmat lapsineen. Kehuimme kilvan uusinta lapsenlastamme.

Mies tarjosi

jäätelöä ja kahvia. Hyvää oli, käymme paikassa vastakin. Pyöräilimme kotiin leppeässä säässä täydellä mahalla. Kulutus taisi olla pienempi kuin tarjonta, vaikka ajelimme sentään yli 15 km.

Mustikka kukkii

Illan tullen

halusin vielä ulos, joten teimme jonkinmoisen lenkin. Palautin kauppaan löytötölkit, kävelysää oli täydellinen. Ilta kului miehen lukiessa postejaan, minä katsoin Isä Matteota ja söin ruisleipää. Että se voikin olla makoisaa! Iltasyömättömyyteni on reistaillut. Tarkoitan, että olen viime aikoina syönyt iltaisinkin, mutta liikun kyllä paljon. Parempi olisi kuitenkin, jos välttäisin iltasyöntiä. Leipä vaan on niin hyvää...

Otto piti

erinomaisen hyvän saarnan Pyhän Hengen tehtävästä. Pyhä Henki ei puhu yhdelle yhtä, toiselle toista. Hän puhuu sitä, mitä Sana opettaa ja sanoo, ei muuta. Pyhän Hengen tehtävä on kirkastaa Kristusta, ei ketään tai mitään muuta. Olin kanttorivuorossa, soitin kohtalaisesti. Väkeä oli aika paljon. Kirkkokahvit osuvat niin paikalleen aina messun jälkeen. Kahvihammasta kolottaa sopivasti.

Olimme pyörillä kirkossa, ja jatkoimme sieltä läheiseen markettiin. Ostimme yhden muovilaatikon, jolla mies vie huomenna kaktuksiani kirpparille. Etsin samaan läjään muutakin vietävää. Minulla on nyt se mieli, että ei olisi pahitteeksi, vaikka pääsisin eroon tavaroista, joita en tarvitse, sillä meidän on tarkoitus muuttaa kesällä. Omaisuutta kertyy, eikä kaikesta voikaan luopua, jos aikoo ommella tai askarrella.

Olen askarrellut

pari korttia tuleville ylioppilaille. Minusta se on lystiä hommaa, mutta tekeminen kestää monta päivää. Jatkan aina vähän kerrallaan. Eilen sain ne valmiiksi. Olemme menossa, jHs, Nivalaan lakkiaisiin. Viimeisin veljieni lapsista saa lakkinsa ja samoin ystäväni poika.

Päivän tekstistä katkelma:

Paljon ennen ensimmäistä joulua oli Jeesus. "Ennen kuin syvyyksiä oli, synnyin minä." (Snl 8:24). Jeesus oli läsnä jo maailman luomisessa. - - Hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät - - kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa (Kol 1:18,19). -Sano vain sana, LHPK

Lounaaksi

söimme kaupan maukasta maksalaatikkoa ja salaatin loput. Loikoilun jälkeen lähdemme pyöräilemään. Katsotaan, minne pyörän nokka näyttää. Siunattua pyhäpäivää, arvoisa lukijani!