16.05.2019 - Työviikko putkessa

Huomenna pidän omavapaata töistä. Teen niin joka kuukausi, muuten en jaksa kokopäivätyötä. Työ lasten kanssa on hektistä ja täysipainoista tämän ikäiselle. En halua uupua enää lopullisesti, joten otan lepopäiviä sen mukaan kuin mahdollista. Tuntuu oikein makealta ajatus kolmesta vapaapäivästä.

Tänään olimme retkellä

lasten kanssa Käpymetsässä. Kiersimme rautatieaseman kautta, jossa juna puuskutti lähtöasemissa. Odotimme, kunnes se lähti klo 9.38. Lapset vilkuttivat innoissaan matkustajille, jotka vähintään yhtä innolla vastasivat huiskuttamalla. Onhan se söpö näky, kun pikkuiset pitävät reissuköydestä kiinni ja kaikilla on keltaiset liivit yllään.

Jo matkalla

jotkut kyselivät eväistä. Nälkä oli. Eväitä saatiin heti, kun oli päästy määränpäähän ison kiven luo metsään. Reput selästä ja maahan istumaan ja eväistä nauttimaan. Itselläni oli kahvia ja pari välipalakeksiä, joista toisen jaoin parin pikkuisen kanssa, joilla oli eväsrasia tyhjä. Joko se oli jäänyt täyttämättä tai eväät oli syöty jo etukäteen. Kahvin jaoin työkaverien kanssa ja sain termospullon tyhjäksi. Hyvältä maistui peipposten luritellessa meille.

Tunnen työni mielekkääksi ja antoisaksi. Teen välillä virheitä, joudun pyytämään anteeksi. Lapset ovat parasta - he ovat suloisia ja kiintymyksessään vilpittömiä.

Eilisiltana

meillä oli kevätjuhla Laivapuistossa. Keräännyimme erään nyppylän luo lasten ja vanhempien kanssa. Lauloimme muutamia laululeikkejä. Tosin meidän pikkuiset eivät laulaneet, sillä heiltä unohtuu laulu, kun paikka oli vieras ja vanhempia paikalla. Yksi lauluista oli Hyvästi jää, talvinen sää. Olimme suunnitelleet työkaverien kanssa, että toisessa säkeistössä kukumme kolme kertaa ja pidämme sitä ennen tauon ennen kuin laulamme käkeä koskevan säkeen.

Muuten meni hyvin,

mutta minä möhläsin. Aloin kukkua jo ensimmäisessä säkeistössä. Työkaveri äimisteli ja minä vasta olin äimänä. Sen jälkeen minua tietysti nauratti hervottomasti toisen säkeistön ajan, joten plörinäksi meni vähän, mutta tulipahan iloinen tunnelma.

Olen saanut

hepulikohtauksia noin muutenkin. Kuten tällä viikolla, kun luin eräästä kuvalehdestä artikkelin. Lehti oli 9 vuoden takainen ET-lehti, artikkeli Erkki Kankaanmäen. Hän kirjoittaa kiukutelleensa menneet vuodet, mutta oli aloittanut valoisamman ajan sittemmin. Kauppareissustaan hän kirjoittaa: "Olen unohtanut punnita perunat. Kas minua hupsua!" Meinaan edelleen kuolla nauruun, kun luen tai muistan tuon kohdan. Jälkimmäinen kommentti ei taatusti ole ensimmäisenä mielessä, jos kassajonossa huomaa punnituserheensä ja joutuu palaamaan takaisin.

Hepulikohtauksia

lienee luvassa tulevinakin päivinä, sillä olen väsynyt ja se purkautuu helposti nauramiseen - ellei sitten itkemiseen. Olen loman tarpeessa, eikä sen alkamiseen enää pitkä aika ole ja se on hyvä.

Huomenna kuitenkin

tarkoituksemme on kirmata markkinatorille. Käymme napostelemassa siellä varmaan jotakin ja nuuskimassa ilmapiiriä. Sitten menemme kirjastoon antamaan äänemme jollekin eurovaaliehdokkaalle ja sen jälkeen tietysti vaalikahville jonnekin. Jos ääni on mennyt äänestäessämme, ryhdymme kai kirjoittamaan toisillemme. (Minuun alkaa tarttua mieheni Fingerpori-huumori.) 

Tänään olemme menossa lenkille ja minä käyn uimassa. Eilen olin parin viikon jälkeen meressä ja se tuntui piristävältä, totta kai.

Olen lukemassa

Raamatustani Psalmien kirjaa ja sen selitystä hartauskirjasta. Psalmit ovat kyllä mitä parhainta sielunhoitoa, rukousta ja puhetta Jumalalle.

Tässä sinullekin, arvoisa lukijani, palanen Jumalan puhetta:

PSALMI 139

Herra on kaikkitietävä ja kaikkialla läsnäoleva.

1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.
2 Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
3 Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
4 Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
5 Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
7 Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
8 Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.
9 Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
10 sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.