26.08.2018 - Sataa!

Tänään on satanut oikein sopivissa tilanteissa. Päivällä siinä vaiheessa, kun olimme seurakunnan porukoitten kanssa syömässä, mutta ei enää, kun pyöräilin kirkolta kotiin. Kun pääsin tupaan, alkoi jälleen sataa ja se on hyvä. Nyt minun ei tarvitse mennä lenkille, sillä vain siinä tapauksessa, että sataa koko päivän, saatan mennä sateella lenkille. Yhtä hyvin voin mennä sitten, kun ei sada tällaisina päivinä kuin tänään. Sitä paitsi olin aamulla puolen tunnin lenkillä ja keräsin samalla kirkkokukat pientareelta ja kukkapenkistä pihasta.

Toimettomat ja vapaat

päivät ovat mukavia, vaikka en varsinaisesti pidäkään niistä. Tunnen luissani kuitenkin, että tämä on sitä mitä tarvitsen. Olen innokas järjestämään itselleni toimintaa, joten luppoaika on paikallaan vastapainoksi.

Päivän aiheena

kirkossa oli lesken ropo. Otto saarnasi siitä erinomaisen selkeästi. Minulla oli kanttorivuoro, joten kuunteleminen on aina hiukan puutteellista. Jeesus ei kehunut leskeä, ei liioin moittinut rikkaita, jotka eivät antaneet suhteessa yhtä paljon kuin leski. -Kaikki kuuntelivat herkeämättä. Lapset olivat pyhäkoulussa.

Kuuntelin juuri Markuksen saarnan lhpk.fi -sivustolta, ja hän lisäsi vielä edelliseen, että hän ei voi luvata kenellekään, että jos annat kaiken, kuten leski, että sinulla olisi varmasti toimeentuloa myös jatkossa. Sen sijaan Raamattu sanoo:

"Kavahtakaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa - - - noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion" -Luuk 20:48s

Leski siis

antoi kaikkensa, mutta kirjanoppineet siitä hyötyivät. Hän, emmekä me, saa siitä taivaspaikkaa, että annamme kaiken omaisuutemme.

Markus opetti, että me olemme se tyhjä uhriarkku, jonka Jeesus haluaa täyttää. Ei hän tarvitse meitä täyttämään uhriarkkua, hän, joka omistaa muutenkin kaiken. Me sen sijaan tarvitsemme suuresti Jeesusta, hänen armoaan ja rakkauttaan. Tämä ei tietenkään sulje pois sitä, että me varojemme mukaan tuemme seurakuntaa, jossa saamme kuulla Jumalan Sanaa. Näin sana leviää ja muutkin pääsevät osalliseksi meidän kauttamme, toivottavasti, tästä aarteesta. Lähetyskohteita on monia oman seurakunnan kannattamisen lisäksi.

Ehtoollisella me saamme

täytetyksi tyhjät arkkumme ja Markus sanoi oppineensa lapsilta tässä asiassa eniten. Lapsethan tulevat ehtoolliselle vanhempiensa mukana. Eräs pieni poika oli sanonut ehtoollispöydässä: Markus, minulla on nälkä! Ja toinen pienokainen oli ottanut tutin suustaan, kun Markus tuli ehtoollista jakaen kohdalle. -Tällaisina, lapsen kaltaisina, me saamme tulla ehtoollispöytään saamaan Jeesukselta eikä antamaan hänelle jotain.

Meidänkin seurakunnassa

juuri tänään kuulin, että eräs alle rippikouluikäinen olisi kovasti halunnut saada ehtoollista, hän oli ojentanut kätensä saadakseen. No, 8-vuotiaille järjestetään ehtoolliskoulu, jonka jälkeen he saavat nauttia ehtoollista vanhempiensa kanssa.

Meillä oli tänään ennätysmäärä ihmisiä seurakunnassa. Eräs tuttu vuosien takaa oli hänkin tullut paikalle ja luultavasti tulee toistekin. Olin tosi iloinen hänestä ja joistakin muistakin, jotka käyvät aktiivisesti, vaikka eivät vielä ole seurakuntamme jäseniä.

Päivän tekstissä sanotaan:

Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. -Mark 16:16

- - -Jeesus asettaa pelastuksen "rajat" tai "ehdot". Nämä ovat usko evankeliumiin, eli Raamatun ilmoittamaan Jeesukseen, ja kristillinen kaste. Jeesus ei tässä kohdassa määrittele, missä järjestyksessä tämä tapahtuu. Kun uskoo ja on kastettu, on pelastettu. Tämä riittää. Pelastettu on saanut syntinsä anteeksi, elää Jumalan lapsena ja pääsee ikuiseen elämään Jumalan taivaassa.

Kristitty saattaa joskus horjua uskossaan. Aina ei jaksa muistaa ja uskoa, että on kastettu Jumalan lapseksi. Pelastus vaikuttaa olevan kovin kaukana. Tällöin on hyvä muistaa, että Jeesus ei aseta mitään reunaehtoja pelastuksellemme. Usko ja kaste riittävät. Kumpikaan ei ole meistä, kokemuksistamme tai tunteistamme riippuvaisia. Sekä usko että kaste ovat Jumalan teko ihmiselle. Siksi pelastus on varma.

Jeesus sanoo myös: " - -joka ei usko, se tuomitaan". Tämä on paitsi vakava varoitus jokaiselle kastetulle, myös armollinen kutsu palaamaan siihen syntien anteeksiantamukseen ja uskoon, joka kasteessa on lahjoitettu. Tätä kasteeseen palaamista kutsutaan usein uskoontuloksi, vaikka sitä voisi sanoa aivan hyvin uskoon palaamiseksi.

Jumala kutsuu evankeliuminsa kautta meitä katumukseen ja uskoon joka päivä. Jatkuvasti Hän kutsuu meitä palaamaan luokseen. Hänen halunsa on, että kaikki ihmiset pelastuisivat kasteen ja uskon kautta. Tämä koskee myös sinua. -LHPK: Sano vain sana; Vuosi Jeesuksen seurassa.

On aika

laittaa kuvia - uusia en ole ottanut eilisen jälkeen - ja tarkistaa teksti. Sen jälkeen taidan siirtyä sohvalle katsomaan Isä Matteon jotain vanhaa jaksoa. Tällä haavaa en ole katsonut juuri muita ohjelmia kuin sitä. Hulavannetta hölskyttelin jo kirkosta tultuani ja illalla menen kävelylle, mikäli sade loppuu.

Siunattua sunnuntain sadepäivää, arvoisa lukijani!

jk. Tämän hetken KATEISSA -palstalla on kaksi asiaa:

- purkaja/ratkoja, jolla saa ompeleet puretuksi, sekä

- yöpuku, joka on hävinnyt totaalisesti. Näin sen viimeksi pari päivää sitten kylpyhuoneessa ja siirsin sen sieltä pois. Pois se totisesti joutui, sillä sitä ei löydy mistään...