14.08.2018 - Saunailtana

Kana kykenee varmasti säikäyttämään, jos se syöksyy kaakattaen kohti tai muuten vaan säntää nurkan takaa. Mutta että kananmunakin kykenee siihen, se on sentään jotain.

Eilen aamulla

touhusin tiskipöydän ääressä, kun yhtäkkiä kuulin kumeaa, pahaenteistä huminaa. Korvat pystyssä yritin paikallistaa, mistä ääni tulee. Viimein havaitsin, että nostettuani mukin tiskipöydältä kananmuna oli alkanut hitaasti kieriä pintaa pitkin edestakaisin ja siitä se ontto kohina kuului. Ääneen piti oikein ihmetellä. Kaikkea sitä.

Ihmettelyä on

riittänyt enemmänkin. Aloitin työt eilen, ja se oli ihan mukavaa. Alku oli leppoisa, kun ryhmät alkavat vasta huomenna. Tein käsitöitä ja raahailin huonekaluja sinne, tänne. Ei luulisi tuollaisen väsyttävän, mutta illan olin aivan pois pelistä. Yritin kahdesti uimahalliin, mutta lähtöni estyi.

Ensimmäisellä kerralla

sain tsempattua itseni ovelle asti laukun kanssa, kunnes tyttäreltä tuli viesti: sitten on parasta levätä - olin viestitellyt, että kyllä jaksaa väsyttää. Otin oitis onkeeni tyttären viisaan neuvon ja heitin kassin nurkkaan ja kapusin sohvalle loikomaan.

Muutaman tunnin kuluttua olin saanut jälleen tehtyä runsaasti aivotyötä ja valmistauduin uudemman kerran lähtöön. Kassi kourassa ja pyöränavain toisessa menin ulos ja totesin, että sataa. Ei voi lähteä. Uimakassi nurkkaan ja lähdin kävellen sateenvarjon kanssa kauppaan. Eihän siellä mitään satanut, pari tippaa. Ja olisinhan voinut uimaan mennä yhtä hyvin kuin kauppaankin.

Sen jälkeen en tosiaankaan enää jaksanut ajatellakaan uimahallia - yhdeksän jälkeen nukkumaan aivan nääntyneenä.

Eihän se työ,

vaan se muutos varmasti väsyttää. Olkoonkin, että muutos on myönteinen, työn alkaminen. Tänään olen ollut selvästi virkeämpi, ja toivon mukaan huomenna vireys on huipussaan.

Tein aamulla

pienen lenkin ennen työhön menoa, ettei aivan lysähdä kuntoilu ja kuntoilija. Hulavannetta olen myös pyöritellyt Isä Matteon tahdissa iltaisin niin että vyötäröä pakottaa. Mutta se menee ohi, kun vyötärölle tulee paksu kova vanne. Tai niin ainakin luulisin, että tulee, jos jatkan samaan tahtiin. Mustelmia ei ole kuitenkaan näkynyt kuten joskus ennemmin. Urheilu on raakaa työtä. Se ei ole leikin asia, vaan vakavaa uurastusta, josta seuraa runsaasti kärsimystä.

Tänä iltana

oli Wycliffen rukousilta Palosaarella, mutta en minä sinne jaksanut lähteä. Teki vaan mieli olla yksin kotona ja touhuta samalla kun kuuntelin useita saarnoja www.lhpk.fi/saarnat -sivustolta. Touhuamiseni oli seurausta siitä, että töistä vein kirpparille yhden kassin tavaraa ja intouduin tutkimaan kirpparin kangashyllyjä. Löysin sieltä paljonkin kivaa, mutta ostin vain yhdet verhot ja niistä olen illan tuunaillut mekkoa. Vai mahtaako lakki tulla, vai pelkkä susi.

Tein kaavat ostamastani mekosta ja rukoillen leikkelin kankaan ja olen suristellut koneella jo monta saumaa. Jos homma onnistuu, niin luultavasti seuraavaksi alkaa mekkobuumi. Olen haistelevinani sellaista. Mutta kerron kyllä miten käy. Vaikka sitten susi tulisi hommasta, mikä on täysin mahdollista, sillä kiperimmät kohdat ovat tekemättä: kaulus ja hihojen istutus. Homma on minulle täysin hepreaa, mutta mikäpä estäisi yrittämästä.

Uuden Testamentin

ja Jeesuksen opetukset on selitetty erinomaisen hyvin Sano vain Sana -kirjassa ja tässä taas pätkä päivän tekstistä; en jaksa kokonaan kirjoittaa, mutta osan kuitenkin:

Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. -Matt 22:11

- - Onko tänään kohdallasi totta tämä jae: "Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet" (Gal 3:27)? Kun kysyt hädissäsi, olenko kutsuttu ja valittu, kysy, oletko kastettu. Jos olet kastettu, niin Raamatun mukaan olet Kristukseen kastettu. Olet Kristuksen päällesi pukenut!

Kristuksen pyhyys ja puhtaus on sinun ylläsi. Sisältä voit olla likainen ja haiseva, mutta laina- ja lahjavaatteesi riittää turvaksi. Jos sinut heitetään ulos hääjuhlasta, silloin pitää sulhasen lentää mukanasi. Mutta jos ja kun Kristus kelpaa omiin häihinsä, niin sinäkin. Etkä ainostaan kelpaa, vaan olet kutsuttu ja odotettu. Et ole vain vieras. Olet rakas morsian. -LHPK: Vuosi Jeesuksen seurassa

Eilen laitoin

jälleen taikinanjuuren veteen, lisäsin jauhoja ja niin alkoi leipätaikina muhia. Tänään viimeistelin homman ja tein sämpylät. Niistä tulee hapattamalla taikinajuuren avulla eri makuisia kuin hiivan kanssa. Ja minulle sopii tuollainen venyvä leipomisaika, jolloin ei ole tunnin päälle, milloin ne valmistuvat.

On aika

siirtyä pian nukkumaan. Kävin saunassa, sitä ennen lähikaupassa. Ostin maidon, jugurtin ja ilokseni uuden sudokuvihon. Sitä varmaan täyttelen ennen nukahtamistani, mikäli jaksan. Siunausta alkaneeseen viikkoon, arvoisa lukijani!