29.07.2018 - Pyhäpäivän ilta

Minulla on käynyt tänään mieluisia vieraita, 13 yhteensä. Pojan perhe, kummitytön perhe, veljentytär tyttärineen, veljentytär, veljenpoika odottavine vaimoineen... Olipa mukavaa! Nuorilla oli serkkutapaaminen Vaasassa, siis minun lapsillani ja veljieni lapsilla. Mukavaa heillä tuntui olleen. Kisailtu oli ja kyselinkin, kuka voitti tänä vuonna peräkärryllisen traktorin. Se komistaa seuraavan vuoden voittajan kotia. Oli pelattu sankohiipimistä, joka on kuulemma SM-laji ja mitä lie muuta.

Itse heräsin

taasen viiden jälkeen ja hiippailin uimaan. Yön ulkona kai hillunut porukka jaksoi hihhuloida Hietasaaressa vielä aamullakin, kai niillä alkoi uusi kierros. En jaksanut katsoa enkä välittää, mitä nuoret touhusivat, kunhan itse uin ja kelluskelin niin kuin tahdoin. Nautin niin kovasti hiljaisista aamuista, jollaisia ne yleensä ovat! -Tölkkejä löysin kiitettävästi tällä kertaa ja palautin ne illalla lähikauppaan.

Aamupalan

jälkeen kävelin kirkolle. Minulla oli kanttorivuoro. Soitin Ollelle ja hän toi kotoaan tuulettimen. Oli helppo soitella, kun tuuletin pyöri vieressäni eikä tullut tukala olo. Pastori hikoili jälleen albansa ja stoolansa alla. Lämpöä oli taatusti 30 astetta sisällä, vaikka ovikin oli auki, että ilma kiertäisi.

Palasin kotiin

A. Nikin kyydissä, sillä nuoret olivat tulossa luokseni. Olin varannut jäätelöä, paistettuja kanankoipia, raparperi-sitruunamehua - josta kaikki pitivät - sekä kahvia tietysti. Oli minulla karjalanpiirakoitakin, mutta ne muistin vasta vieraitteni lähdettyä. Harmitti. Viimeisenä lähti pojan perhe kohti Espoota. Heidän kanssaan luimme Isä meidän. Pikku-Tiitiäinen katseli hymyssä suin vuoron perään jokaista. Lapset reagoivat selvästi yhteiseen Isä meidän rukoukseen ilolla, sen olen huomannut!

Kun väki lähti,

minä tiskasin. Joskus astianpesukone olisi lysti olemassa, mutta tiskaaminen on kyllä minusta ihan mukavaa. Saatoin samalla ajatella näitä rakkaita nuoria ja lapsia, jotka luonani kävivät. Olen kiitollinen heistä ja rukoilen, että Jumala johdattaa heidän elämäänsä.

Kävin

pullonpalautuslenkillä, kun taivas oli jo mustana ja ukkonen jyrisi. Hiestä märkänä saavuin kotiin, vaikka lenkki ei ollut juuri kilometriä pitempi. Kun sade alkoi, laitoin kastelukannut rännien alle ja kävin kastelemassa omenapuita, kukkapenkkejä ja kirsikkapuun, sillä ne kärsivät kuivuudesta, niin kuin koko luonto kärsii.

Muutoin olen

koettanut lueskella ja tehdä ristikoita, mutta olo on ollut veltto ja vetämätön, vähän huonokin suorastaan. Yritin nukkua, mutta en saanut unta. Pitäisi kai päästä ajoissa nukkumaan taas, sillä herään luultavasti viiden jälkeen aamulla. Mielelläni teen tuon aamulenkin, kun ei vielä ole liian kuumaa, mutta mukava olisi nukkuakin riittävästi.

Ukkonen

jatkaa rymistelyään, mutta salamoita ei näy ja sadekin on loppunut. Vettä saisi tulla vielä lisää. - Sade alkoi uudestaan! Kuuntelen tänään vielä Markus Pöyryn saarnan, ehkä muitakin.

Jälleen kerran sanon itselleni, ja sinulle, arvoisa lukijani Daavidin sanat Psalmista 31:

Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte.