20.07.2018 - Ei lämpö luita riko

Niin sanoi isäni usein, kun oli hellettä. Oli sitä ennenkin, mutta ei varmaan näin pitkiä ja raskaita jaksoja kuin nyt näyttää olevan. Mitähän tämä kaikki vaikuttaa vilja- ja marjasatoon? Mustikkaan menostakin voin vain haaveilla tällä säällä. Näyttää pää pehmenevän muutenkin, joten mitään energiaa vaativaa ei viitsi ajatellakaan, jos ei ole pakko.

Piknik

oli oikein onnistunut. Sopiva paikka löytyi Villan puistosta, pöytä ja penkit varjoisesta paikasta. Liina pöydälle, kukat viereisestä pöpeliköstä tuomaani purkkiin ja eväät pöytään. Harmitti oikein, kun en jaksanut syödä enempää herkullisia broilerinkoipia, oliiveja, tomaatteja, mansikoita, vadelmia, homejuustoa ja kaikkea muuta! Mutta parhaani tein ja uurastin tosissani.

Meren äärellä ilma ei tuntunut eikä tunnu helteiseltä. Siellä pitäisikin oleskella päivät pitkät, mutta en viitsi kotoa lähteä enää aamun jälkeen minnekään, ellei ole oikeasti asiaa.

Eilen

tein pitkän aamulenkin, se teki hyvää, mutta tänä aamuna lyhyemmän, sillä nukuin kuumuuden takia huonommin eikä ollut voimia. Pitäisi oikeastaan olla jo viideltä kävelemässä, jos meinaa. Seitsemän jälkeen alkaa tulla kuuma.

Makeat naurut

sain tänä aamuna, vaikka eilen en vielä ymmärtänyt nauraa. Kävin ostamassa munia ja leipää lähikaupasta. Myöhemmin kotona en löytänyt niitä mistään. Etsin muka joka paikasta. Kävin kaupastakin kyselemässä. Kun ei kotoa löytynyt, olin varma, että kaupassa seuraava asiakas sai kivat eväät lähtiessään. Jouduin käymään myöhemmin taasen kaupassa ja kerroin seuraavallekin myyjälle kyseisestä ryöstöstä samalla kun ostin samat tuotteet uudemman kerran.

Tänä aamuna

laitoin oveni ulkopuolella olevan tuolin taas kerran oven eteen, ettei ovi paukahda kiinni, kun jätän oven auki. Tuolilla on sekä minun että naapurin vilttejä ja tyynyjä. Kuinka ollakaan, huomasin siinä jotain muutakin. Munapussin leipineen. Ou nou...

Onneksi kuisti on viileä, jos nyt mikään paikka on viileä tällä kelillä. Olen paistanut koe-erän munia ja syötäviä ovat edelleen. Nyt on sitten tietysti kerrottava kaupan myyjälle totuus, ei siitä pääse mihinkään. Etteivät luule asiakkaitaan varkaiksi ja ymmärtävät, että asiakkaissa sen sijaan on hörähtäneitä muoreja, jotka heittelevät munapussejaan ties minne ja epäilevät toisia varkaiksi, vaikka peiliin saisivat katsoa. Hohhoijaa.

Leipäjuuri,

jonka tein jokin viikko sitten, on muhinut jääkaapissa. Olen lisännyt siihen vettä ja ruisjauhoja silloin tällöin ja hölsyttänyt purkkia. Epäilin, ettei se enää ole elossa, se juuri. Tein kuitenkin eilisaamuna taikinan nousemaan. Laitoin juuriainetta noin desin, loput kaadoin pois. En arvannut laittaa enempää, ettei leivästä tule liian hapanta. Yllättäen taikina alkoi nousta, mistä ilahduin kovasti. Nyt ovat leivät uunissa.

Tosi helppo

tuollainen leipätaikina, jonka saa antaa muhia kauan aikaa. Voin huoletta jättää sen tuntikausiksi tai yön yli kuplimaan tai tekemään, mitä se itse haluaa. Ja leivon sitten leiviksi, kun ehdin ja on sopiva hetki. Laitoin vettä toiseen vuokaan, että kuoresta tulisi rapea. Saa nähdä nyt, mikä siitä tulee.

Juha Vähäsarja on kiteyttänyt taas jotain perustavaa laatua olevaa tähän päivän sanaan:

Jeesus vastasi: ”Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko.” Joh. 6:29.

Uskonto on sitä, että ihminen pyrkii tavoittamaan jumaluuden. Kristillinen usko on Jumalan kumartumista ihmisen luo, Jeesuksen asumista Pyhässä Hengessä omansa sydämessä. Usko Jeesukseen on kokonaan Jumalan lahja. Sitä ei voi ottaa, sitä ei voi ostaa, sitä ei voi vaatia eikä sitä voi käskeä. Se on alusta loppuun Jumalan työtä.

Luonnostamme emme Jeesukseen usko emmekä häneen turvaudu, sillä kristillinen usko on mielettömyyttä, hulluutta, tälle maailmalle kauhistus. Siksi on aina Jumalan ihme, kun me huudamme avuksi Jeesuksen nimeä. Jumala on silloin jo liikkunut syvällä sydäntemme kyntömailla. Pyhä Henki itse huutaa meidän henkemme kanssa Herraa avuksi, eikä sitä avuksihuutoa jätetä kuulematta. - https://sro.fi/paivan-sana

Ruotsalaisessa päivälehdessä

oli tänään ollut jonkun nuoren naisen kolumni ja tähän maailmaan sopivia ajatuksia Raamatusta. Että Raamattu on satukirja ja sitä rataa. Niille, jotka eivät tahdo uskoa Jumalaan ja hänen Poikaansa saati hänen sanaansa, jossa hän ilmoittaa itsensä, koittaa pahat ajat. He joutuvat kohtaamaan elävän Jumalan ilman Puolustajaa.

Jumalan eteen meillä syntisillä ei ole mitään asiaa, ellei meillä ole suojanamme Jeesuksen Kristuksen antamaa puhdasta pukua. Mutta meille, jotka uskomme, ovat parhaat päivät edessä päin! Psalmi 84 sanoittaa asiaa hyvin:

Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot!
Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti.
Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.
Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati. Sela.
Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat!
Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla.
He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa.
 

Herra, Jumala Sebaot, kuule minun rukoukseni, ota se korviisi, Jaakobin Jumala. Sela.
Jumala, meidän kilpemme, käännä katseesi, katso voideltusi kasvoja.
Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa.
Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat.
Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa!

Päivä kuluu

tänäänkin varmaan ihan rattoisasti, sisätiloissa, lukien ja oleskellen. Jos sää antaa myöten, voisin ruveta ompelemaan lisää kissoja. Mutta jää nähtäväksi, mitä jaksaa ja pystyy.

Nautitaan lämmöstä ja kiitetään Jumalaa kaikesta hyvästä, mitä hän meille on antanut ja antaa. Rukoillaan, ettei sato aivan tuhoudu. Jotainhan Jumala tämän säätilankin kautta meille tahtoo sanoa. Jaksamista, arvoista lukijani!