19.05.2018 - Lauantain säpinää

Tälle päivälle ei ollut mitään suunnitelmia, mutta sitä mukaa kuin päivä eteni, suunnitelma rullautui eteen.

Aamusella

kipaisin rantaan uimaan. Sinne on 2 km. Pukuhuoneessa tapasin Martsen, jonka kanssa juttelimme ja ovella vastaan tuli Lissu, joka järkyttyi, kun oli kuulemma ajatellut minua juuri tullessaan. Merivesi oli muuten viilentynyt +19.9 asteesta +16 asteeseen. Yöt ovat olleet kylmiä, mutta mukava siellä vedessä oli uiskennella tuossakin lämmössä.

Martsella

oli myös termospullo mukana, joten parkkeerasimme yhdessä Laiturikahvilaani aamuauringon paisteeseen. Kun Lissu tuli uimasta, pyysin häntäkin kahville. Hän sai juoda termospullon korkista. Vaihdoimme suolistokuulumisia. Martse kertoi erinomaisesta luennoitsijasta ja minä boris-juomasta, jonka ansiosta uskon saaneeni viettää allergiatonta siitepölykautta.

Kävelin yhtä matkaa

Lissun kanssa Palosaaren suuntaan ja sieltä aseman kautta kipaisin kotiin. Pullosaalista kertyi jonkin verran, vein tölkit ja muut kauppaan vähän myöhemmin samalla, kun lähdin käymään haudalla. Kävin kastelemassa ruusun, jonka vein äitienpäivänä Arin haudalle. Ensi viikolla tuleekin 2 vuotta hänen kuolemastaan. Huokaus, pitkä ja harras.

Usein iltapäivisin

ihmettelen itsekseni töiden jälkeen, voiko olla totta, että minulla on lupa mennä vaan sohvalle lukemaan romaania. Eikö oikeasti ole mitään velvollisuuksia ja tehtäviä, jotka vaivaisivat mieltä? Kuten sairaalassa käynti. Ei ole, ei mitään. Helpotuksesta huokaisten ja olo kevyenä siirryn romaanien maailmaan, tai sitten lähden kävelemään tai mitä milloinkin. Kiitos Jumalalle, että Ari on perillä ja turvassa eikä sairaalan huoneessa makaamassa avuttomana. Ja kiitos Jumalalle, että minä jaksoin loppuun asti. Elämäntehtävä se oli.

Eilen hain

pyytämääni paperitavaraa painotalosta ison laatikollisen. Koska olin viime yön hyvin nukkunut, päätin pyytää Mirellaa kaveriksi vihkoja tekemään. Karin oli antanut aiemmin majakka-kalenterin vihkojen kansia varten ja saimme tehdyksi 8 vihkoa. Samalla juttelimme, kunhan olimme aluksi rukoilleet, välissä syöneet ja kahvitelleet.

Kun Mirella lähti, minun oli päästävä kukkaostoksille. Olen hillinnyt itseni tähän asti, mutta nyt en kestänyt enää. Ostin säkillisen multaa, muutaman kukkasen virkkaamiini amppeleihin ja 8 annansilmää ja yhden muun kaunottaren entiseen puulaatikkooni, joka on siis muovilaatikko. Pohjalle laitoin tyroksia ikään kuin salaojiksi, pohjassa oli reikä jo valmiiksi.

Minua oli pyydetty

Savelaan kylään, keskipojan perheeseen. Kävin siis siellä. Istuimme pihalla, kun Saarukka leikki hiekkalaatikolla kunnes menimme sisälle kahville. Lähdin kotiin, kun sauna-aika lähestyi. Ja sinnepä olen pian menossa.

Maailmassa

kaikki jää keskeneräiseksi. Kun elämän vaikein asia korjaantuu, jokin uusi nousee tilalle. Aina on jotain mieltä hiertämässä, vaikka elämä olisi kuinka hyvin. Sen takia on turvallista luottaa Jumalaan ja hänen sanaansa. Voin rukoilla ja pyytää seuraavin sanoin, mutta yhtä hyvin voin vakuuttaa itselleni samoin sanoin, että näin tulee tapahtumaan:

Herra, vie minun asiani päätökseen. Herra, sinun armosi pysyy iankaikkisesti; älä jätä kesken kättesi työtä. -Ps 138:8

Siunausta viikonloppuusi, arvoisa lukijani! On saunailta, huomenaamuna messuun, on helluntai!