17.05.2018 - Aika kiirusta

Olen pitänyt itseni liikkeessä ja kiireisenä. Joka aamu Hietasaareen uimaan ja aamukahville laiturille. Tänäkin aamuna, vaikka sittemmin huomasin, että tuuli kävi pohjoisesta ja kesäinen kostyymini ei täysin vastannut ilmaston tilaa. Mutta en antanut sen haitata. Istuin laiturilla ja nautin kaksi kuppia kahvia ja söin voileivät. Löysin ilokseni jälleen muutamia tölkkejä, jotka vein kauppaan ja pistin elämäni risaiseksi ja ostin maitoa.

Naapuriapu

on jotain suurenmoista. Tänä iltana naapurini kömpi autoni peräkonttiin, joka ei taaskaan tai edelleenkään aukea. Työ jäi vaiheeseen, hän metsästää autoni avaimeen sopivaa patteria ja työ jatkuu sitten.

Omasta luonteestani kertoo jotain se, että auto on ollut minulla nelisen vuotta, mutta en ole saanut ostetuksi koko aikana avaimeen uutta patteria. Asia ei kiinnosta minua ollenkaan. Mutta jos peräluukku on ikuisesti jumissa sen takia, että patteria tarvitaan, niin olenpa sydämestäni kiitollinen, että naapuri auttaa. Tällaisessa talossa on mukava asua, kerta kaikkiaan. Siunaan kaikkia naapureitani niin paljon kuin osaan!

Eräs lukijani

kyseli, mitä tarkoitan, kun olen kirjoittanut olevani punakeltainen. Viittaan kirjaan  Idiootit ympärilläni.  Siinä jaotellaan ihmisluonteet siten, että

koleerikko = punainen;

sangviinikko = keltainen;

melankolikko = sininen;

flegmaatikko = vihreä.

Kaksi ensimmäistä ovat ulospäin suuntautuneita, toiset kaksi sisäänpäin. Harva on pelkästään "yhtä väriä", suurin osa meistä lienee jotakin aika paljon, lisäksi vähän muitakin värejä. Luulen, että myös elämän tilanteet vaikuttavat. Itse olen Arin kuoleman jälkeen vähitellen tullut villimmäksi, toisin sanoen ilo minussa on päässyt vähän enemmän pintaan. Eräs ystävä sanoi omasta tilanteestaan, ettei naura nykyisin enää oikein koskaan, kun on niin paljon huolia. Hän ei koe olevansa enää sellainen kuin on ollut.

Asiasta toiseen,

tympeään aiheeseen. Kuulin huolestuttavasta LUDEtilanteesta kotikaupungissani. Tilanne on ollut paha kuulemma jo vuosia. Joku ei-vaasalainen huokaisee helpotuksesta, mutta ikävä kyllä sama ongelma on monissa suurissa kaupungeissa. Mistä ne sitten pääsevät koteihin?

Esimerkiksi siten, että hankit/ostat/saat sängyn tai sohvan jostain kirpputorilta tai paikasta, jonka puhtaudesta et voi olla varma. Lude munii ahkerasti ja sen munia voi jäädä esimerkiksi sängyn ruuveihin puhumattakaan sohvan sisuksista. Kun yö koittaa ja pahaa aavistamaton lapsukainen tai aikuinen nukkuu, lude kömpii puremaan ja syömään ihmisen verta. Lakanaan saattaa jäädä siitä verijälkiä, josta ongelman voi todeta. Tai tapetille voi jäädä ikään kuin kärpäsen ulostetta sen kipitellessä listan väliin piiloon. Netistä löytyy kuvia asiasta, en viitsi sivujani niillä sotkea.

Jos epäilet tai tiedät, että kotiisi on päässyt pesiytymään luteita, asiasta PITÄÄ ilmoittaa isännöitsijälle, joka hommaa myrkyttäjän paikalle, mikäli asut vuokra-asunnossa. Omat toimet eivät auta. Sen lisäksi perhe joutuu toki pesemään ja tekemään kaikenlaista, että ongelma poistuu. Mutta jos siitä ei ilmoita ja asiaa ei hoideta, silloin vasta soppa syntyy.

Eikö ole ällöttävä kirjoittamisen aihe, saati lukemisen ja kuulemisen? En ole koskaan nähnyt ludetta ja toivon, että pysymme vieraina loppuelämäni. (Heti alkoi taas kutittaa joka paikkaa, yäk!)

Eilisiltana

meillä oli seurakunnassa opetus Galatalaiskirjeestä. Meidän Otto on hyvä opettamaan. Keskustelimme seurakunnassa opetuksen jälkeen ja veisasimme muutaman virren, jotka säestin. Olen tosi iloinen, että voin palvella seurakuntaa ja Jumalaa soittamisella, joka ei ole aina erityisen puhdasvireistä, mutta maailma on joskus epävireinen paikka.

Tänä iltana

puolestaan oli Lähimmäisilta, jossa myöskin olen soittovastuussa. Meitä oli kymmenkunta, mukava ilta. Vetäjämme opetti rukouksesta, keskustelimme, rukoilimme ja jokainen sai suunvuoron, jos tahtoi. Joimme aluksi teetä ja söimme karjalanpiirakoita. Lopuksi oli arvontaa.

Kesäsää

on tehnyt sen, etten ole paljon sisällä viipynyt, siivonnut tai muuta. Olen kävellyt sekä aamulla, päivällä että usein illallakin. Sisähommia ehtii tehdä, kun sää taas kylmenee ja alkaa sataa.

Eilen kävin ostoksilla, oli tilipäivä. Ostin kahdet lenkkarit, jotka molemmat myytiin vähintään puoleen hintaan. Olen tosi kiitollinen niistä. Toiset ovat räikeän aniliinin punaiset. No, ehkä ei lempiväri, mitä lenkkareihin tulee, mutta kyllä ne siitä haalistuvat.

Huomenna meillä on töissä avoimet ovet. Lähinnä yhteistyökumppaneita odotamme vierailemaan ja kahville. Menen viimeisen kerran tänä keväänä pitämään Vestiksen muskarin viikon päästä. Kollega soitti tänään ja kysyi erään perheen puolesta, olenko menossa perhekahvilaan huomenna pitämään muskaria, sillä he tulisivat siinä tapauksessa sinne. Tuntui mukavalle saada näin palautetta. -Saapa nähdä, jatkuuko työni ensi syksynä; riittääkö rahaa minun palkkaamiseeni. No, Jumala tietää ja johdattaa parhain päin. Kaikki mitä minulle tapahtuu, tulee Jumalan kädestä.

Pidän kovasti

Nehemian kirjan kohdista, joissa hän puhuu Jumalasta omana Jumalanaan sekä Jumalan hyvästä kädestä päällään:

...kuningas myönsi minulle sen, koska minun Jumalani hyvä käsi oli minun päälläni. -Neh 2:8

On aika

siirtyä sohvalle lukemaan ja nauttimaan olostani. Voi hyvin ja siunatusti, arvoisa lukijani!