10.05.2018 - Hieno aamu jälleen!

Eilispäivänä

allergiaoireet pukkasivat tainnuttavana väsymyksenä sekä silmäoireina. Ikään kuin näkökin olisi sumentunut. Koivu kukkii täyttä päätä, se on syntipukki tässä asiassa. Mutta nautin eilen, kun saimme maalatuksi Mariellan kanssa seinää pitkän pätkän. Tällä kertaa en maalannut erityisesti mitään muuta kuin seinää. Ennen lähtöäni istuin vielä portaille juomaan mukillisen kahvia. Aurinko paistoi, oli lämmintä ja kesäistä.

Sain puhdistetuksi

keskeisiltä osilta aurinkolasini - autossa voin niitä käyttää, mutta en oikein muuten. Jos poliisit pysäyttävät, niin oma syynsä, jos kuolevat nauruun pellelasieni johdosta. Hajotin jo sangan, kun yritin puhdistaa maalia, joten jääköön hauska muisto Mikkelssonin talon maalauksesta.

Kotiin tultuani

tein vielä hyväsen lenkin. Rannoilla istui paljon ihmisiä, sää oli suloisen kesäinen. Jäätelökioskille rannassa oli pitkä jono. Kävelin vankilan edustalla olevalla tekosaarella, sen nimeä en taaskaan muista. Jatkoin pitkin rantaa. Keräilin vähän tölkkejä, toivotin hyvää iltaa niille, joiden kanssa vaihdoin jonkun sanan.

Koko matkan

lauloin sydämessäni ja hyräilin itsekseni surumielisiä lauluja. Tule kanssani, Herra Jeesus, on ollut lauluni ainakin 50 vuotta, kun sitä aikoinaan tyttökerhossa lauloimme loppulauluksi. Sen jälkeen juoksin hirmuista vauhtia kotiin huiman Rikimäen yli (ehkä 5 metriä korkea, sittemmin tasoitettu sekin vähä!), ennen kuin möröt tai muut kummitukset hyökkäävät. Mutta eiväthän ne hyökänneet, olihan minulla hyvä suoja! Tuo virsihän on rukousta alusta loppuun!

Juha Vähäsarjalla

on usein nasevia aamuhartauksia, niin tänäänkin:

Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle.-Gal 5:4

Liian usein armon saaminen ymmärretään yhteistyöksi Jumalan kanssa. Ihminen tekee osansa ja Jumala tekee loput. Näin ajatellen pyrimme sovittamaan sellaista, mikä on jo sovitettu. Onhan koko laki jo täytetty. Teot on tehty. Syyllisyys ja synti kannettu ristille. Itsensä pelastamisen yrityksistä seuraa vain pettymys ja hengellinen uupuminen. Ei kukaan jaksa kantaa syntiensä painoa eikä tekojensa vajavuutta.

Kun tämä oivalletaan, on saavuttu kolmen tien risteykseen. Yksi tie johtaa maailmaan. Toinen kuuliaisuuden täyttämisen upottavalle suolle. Kolmas on armontie. Armontiellä nautimme vapaudesta ja omantunnon rauhasta. Sillä tiellä kulkijaa kannetaan. Siltä tieltä ei kukaan eksy, eivät hullutkaan, vakuuttaa sana. En siis minäkään. -Teksti Juha Vähäsarjan harjauskirjasta  Joka päivä lapsen lailla;  Perussanoma Oy

Tänä aamuna

heräsin viiden jälkeen. Olin nukahtanut villatakki yöpaidan päällä, olin niin väsynyt, etten huomannut riisua sitä pois ja heräsin kuumuuteen, vaikka ikkunakin oli auki. Sen jälkeen en kauan enää saanut levätyksi, joten nousin ylös ja lähdin hetken kuluttua raikkaaseen aamuun. Tein hitaan lenkin. Näköjään minun on mahdollista tehdä sellainenkin niin, etten laukkaa kuin ravihevonen hirmu vauhtia. Hidas lenkki tarkoittaa minulle 1h 15min/5 km. Välillä kävin uimassa, siihen sujahti 10 minuuttia tuon lisäksi. Merivesi on nyt +7-8 asteista. Raikasta sekin.

Eräs ystävä

tekee itse ruisleipää ja se vasta on hyvää! No, minulla on oma ohjeeni, jonka vetäisen hihasta, kun olen sillä päällä. Koska leipä oli lopussa, mutta jauhoja on kaapissa runsaasti, tein illalla taikinan nousemaan. Laitoin ruis- , vehnä- ja ohrajauhoja sekä kaurahiutaleita, seesamin siemeniä, nokkosjauhetta, sokerijuurikashiutaleita. Pussillisen kuivahiivaa, suolaa - ja kaikki kylmään veteen, jota oli varmaan puolisen litraa.

Aamulla jatkoin jauhojen lisäämistä kohonneeseen taikinaan useaan otteeseen ja nyt ennen puolta päivää sämpylät ovat uunissa. 14 niitä tuli. Maku jää nähtäväksi. Sämpylöiden jälkeen laitan uuniin sipuliperunoita, jotka ovat kaupan pakasteesta. Sen sekaan pari purkillista sardiineja sekä ruokakermaa ja Koskenlaskijaa. Jotain mausteita. -Amekin olen kutsunut syömään iltapäivällä.

Illemmalla hiippailen ehkä taas ulos. Huomenna on työpäivä - muskari klo 10 Vestiksessä (tervetuloa!). Iltapäivällä aikomukseni on körötellä äitiä katsomaan Nivalaan ja palata sieltä lauantai-iltana. Tapaan lapsuudenystäviä sekä velipoikien perheitä mahdollisesti.

On aika

siirtyä sohvalle, jonka imuroin ja siivosin tänään, kun en meinannut mahtua enää rojun sekaan. Toivotan siunattua helatorstaita, arvoisa lukijani!