09.05.2018 - Helatorstain alla

Huomenna on vapaapäivä, kristikansa viettää Kristuksen taivaaseen astumisen päivää ja kiittää Jumalaa, että Hän on ylösnoussut, sillä se antaa toivon Jeesukseen uskoville iankaikkisesta elämästä. Ja jokainenhan johonkin uskoo! Päivän sana Sano vain sana -hartauskirjassa ilmaisee nasevasti:

...ihminen kiittää aina jotakuta. Jos hän ei kiitä Herraa, hän kiittää epäjumaliaan: itseään, muita ihmisiä, mammonaa tai persoonatonta kohtaloa. -Lhpk

Minua puhutteli

kovasti myös 6.5. -päivän teksti:

Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.
Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati. Sela. -ps 84:4-5

- - Jos lapset näkevät, että seurakunta on rakas vanhemmille, myös lapset todennäköisesti pitävät sitä rakkaana. Ihmistenkin poikaset tulee pienestä pitäen viedä alttarille ja laskea sinne lepäämään. Ehtoollispöytään saa tuoda lapset siunattavaksi syntymästä lähtien. Silloin on helpompi löytää sinne myös vanhempana. - - ; -Lhpk

Mikään selviö

se ei ole, että lapset seuraavat vanhempiaan. Jumalalla ei ole lastenlapsia, hänellä on vain lapsia. Jokaisen lapsen on itse haluttava elää Isänsä lähellä. Kaste tekee jo lapsesta Jumalan oman, mutta Jumala ei ole sellainen Isä ja tyranni, joka pakottaisi lapset seuraansa. Hän vain kutsuu lempeästi ja rakkaudella, joskus kovallakin kädellä. Mutta jos Tielle aikoo, on käännyttävä pois omalta tieltään.

Kevät tuo

tullessaan siitepölyt ja muut allergiaa ja väsymystä aiheuttavat asiat. Itsekin tunnen silmissäni kevään tulleen. Se ei ole minua vielä ainakaan lannistanut. Maanantaina olin Karinin kanssa katsomassa Stalinin kuolemaa elokuvissa. Ei se ollut viimeisen päälle minun makuuni oleva leffa, mutta historiallinen kuitenkin. Mitä kauhistusta Stalin onkaan jumalattomuudellaan saanut aikaan. Ja mitä vastaavat hirmuhallitsijat edelleen tekevät, hirvittää ajatella.

Eilisiltana

puolestaan oli wycliffe-ilta; rukoilimme Palosaarella Ralen luonaraamatunkäännöstyössä olevien ihmisten puolesta. Pitkästä olimme kaikki 7 koolla yhtä aikaa. Itsehän olen ollut kai vain pari kertaa tänä talvena mukana, rukousillat ovat kerran kuussa. Nytkin oli täysi työ, että sain itseni kammetuksi paikalle. Mutta hyvä oli että menin.

Mennen tullen huomasin laulavani virttä 525, joka vastasi näköjään sillä kertaa juuri omia tuntojani. En muista sanoja ulkoa, mutta ne todella vastaavat omiin kysymyksiini ja kaipaukseeni, jälleen kerran:

Markku Kilpiö ja Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986.

Uimaan pulahdin

eilisaamuna ennen töihin menoa. Aamut ovat niin kovin ihania ja lempeitä. Tänään jätin väliin, menen huomisaamuna. Töiden jälkeen tänään puen maalivaatteet ylleni ja ajelen Mikkelssonin kotia maalaamaan. Ulkoilu- ja auringonottomahdollisuus samassa paketissa. Lisäksi hyvä mieli, kun voin olla avuksi ja saan tuntea itseni tarpeelliseksi.

Illalla

ei uni tahtonut tulla. Oli levoton olo ja ikävä. Kesti kauan ennen kuin sain unen, mutta nukuin kuitenkin riittävästi, joten näillä eväillä ja aamun Sanalla jaksan tämän päivän. Erityisesti rohkaisi Psalmin sana:

Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee. -Ps 94:18

On aika

pukeutua ja lähteä perhetyön porukan kanssa tutustumaan Kriisikeskukseen. Itselleni paikka on tuttu, olen käynyt siellä joskus keskustelemassa. Olen myös ollut Mielenterveyden EA -kurssilla kyseisessä paikassa. Se sijaitsee poliisitaloa vastapäätä ja samassa kerroksessa on Vaasan Seudun Yhdistysten, VSY, tilat, jossa muun muassa leskiryhmämme kokoontuu kerran kuussa.

Siunattua ja iloista päivää, arvoisa lukijani!