08.04.2018 - Sunnuntai-iltana

Vähän lähtökuopissa. Alkaa viimeinen työviikko ja sen päätteeksi kurvaisen etelää kohti. - Tein pitkän lenkin päivällä kirkon jälkeen. Jo aamulla ajattelin, että on sopiva päivä siihen: paljon aikaa, aurinkoiselta näytti ja mieli teki ulos. Kirjoitin kävelyjutun phakkola.wordpress.com -sivustolle, joten ei siitä juuri sen enempää.

Paitsi että

tapasin kävellessäni entisen naapurin ja sain ottaa osaa. Näin jokin aika sitten lehdestä, että hänen puolisonsa oli kuollut. Jonkin aikaa juttelimme. Karua, totaalisen pysäyttävää se on, kun puoliso on yhtäkkiä poissa, vaikka sen olisi etukäteen voinut tietääkin tapahtuvan. Kovaa ja vaikeaa käsittää.

Rutiinit

kehittyvät nopeasti, kun yksin asuu ja touhuaa omin nokkinsa. Iltasella keitän nykyisin aina teetä ison "kulhollisen". Raastan sekaan inkivääriä. Mieleen tulee Sanalla sanoen -kirjasta juttu, jossa alkuasukkaat pureskelivat inkiväärin juuria ja menivät aivan sekaisin. Se oli tarkoituskin, sillä kyse oli jostain magia-hommelista. Nuoret miehet kirmailivat muutaman päivän ympäri kylää, repivät ja raastoivat paikkoja ja ihmiset sulkivat majojensa ovet, että olivat turvassa heidän mielivaltaiselta sekoilultaan.

Näin surkeasti ei ole minun laitani, joten naapurit saavat huokaista helpotuksesta. En pureskele inkivääriä, raastan sitä vain pikkuisen, sillä se on antibioottista ja flunssaan hyvää lääkettä. Eikä se niin maukasta ole, että sitä tekisi mieli ruveta pureskelemaan enkä suosittele muillekaan.

Perjantaina

töiden jälkeen pistäydyin Savelassa, mutta pojantytär oli nukkumassa. Ajelin sitten tyttären luo Karhulaan. Siellä oli Tiutau kahdestaan äidin kanssa, kun isompi neiti oli päässyt toiseen mummolaan. Tiutau pukeutuu nykyään itse: vetää kaikki mahdolliset päähänsä. Harjoittelua tulevaa varten.

Lauantaina menin uudestaan Savelaan, sain olla Saarukan kanssa. Keitimme leikkipuuroa ja Saarukka ruokki nuken, jonka vein hänelle. Pää kattilaan ja sitä rataa. Siitä se leikkiminen alkaa. Aina vaan uudelleen toistoa.

Hauska oli huomata, miten neiti on tämä 1v lapsonen. Olin tehnyt nukelle makuupussin, jossa on kantokahvat, valkoista ja hopeaa. Saarukka leikki, että se oli kai käsilaukku, kun hän somasti asetteli sitä käsivarrelleen. Ei hän nukkea kantanut eikä tykännyt laittaa sitä pussiin. Tietysti luimme myös kaikki käsillä olevat lukuisat kirjat nopeasti tai vieläkin nopeammin, miten tyttönen halusi. Välillä laulettiin, siis minä lauloin ja Saarukka taputti ja nauroi.

Lauantaiaamuna heräsin puoli viideltä

enkä saanut enää unta. Mitäs sitä makailemaan, ylös vaan ja aamutoimiin. Niiden ohessa pyykit pesutuvan koneeseen ja kuivuriin. Matot ulos ja lattiat pesuun. Lattian pesusta oli jo luvattoman kauan. Ja kun olen lähdössä reissuun, en halua palata likaiseen kotiin. Pölyjen pyyhkiminen jotenkin pääsi unohtumaan, jälleen kerran.

Kirkossa

minulla oli kanttorointi. Pastori oli valinnut huippuvirret. 307 muistutti minua lapsuudesta, sitä veisattiin varmasti lestadiolaisten pääsiäisseuroissa, niin tuttu se on minulle sanoiltaan ja säveleltään:

1. Kiitos olkoon Jumalalle, Karitsalle, olen armoliitossa! Minut kalliisti hän osti, minut nosti kadotuksen kuopasta. 2. Armon Henki johdattakoon, kiiruhtakoon matkamiestä lähtemään maailmasta turmeluksen, ahdistuksen, kotihinsa pyrkimään. 3. Purjeisiini tuulta anna, mua kanna meren yli mailleni. Pidä, Jeesus, itse perää, Herra, herää! Muuten hukkuu haahteni. 4. Auta, pakohon kun kerran yli virran Baabelista riennämme, että kotimantereilla kanteleilla soivat kiitosvirtemme.

5. Siellä riemun maassa taivaan alta vaivan päästyä sua kiitetään. Siell' ei aalto uhkaa laivaa, synnin vaivaa siell' ei itke yksikään. 6. Siell' on kirkas lasimeri, pyhä veri kiitosvirtenämme on. Siellä aina Jumalalle, Karitsalle ylistys soi loputon. 7. Sydän hämmästyypi näissä ilohäissä, lunastetut riemastuu. Yljän eteen ihmeissänsä ystävänsä kasvoillensa kumartuu.

 Elsa Christina Holmsten viim. 1735. Suom. Johan Wacklin 1736. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938.

On aika

kiittää Jumalaa tästä päivästä ja vähitellen valmistautua nukkumaan. Mieli on jo matkalla, mutta vielä on työviikon haasteet, lähimmäisilta torstaina ja pakkaaminen, ainakin, tällä viikolla. Siunausta sinun viikkoosi, arvoisa lukijani!