04.02.2018 - Sisällä kökötystä

Kolme päivää olen nököttänyt sisällä yskimässä villahousut, -paita, -huivi ja säärystimet yllä. Niin ja villatakki. Olen kyllä keksinyt kaikenlaista kivaa puuhaa, mutta siitä huolimatta olisi mukava päästä huomenna töihin. Menen kai näytille ainakin, jos sitten huolivat minua sinne yskimään.

Kuuntelin

melkein Markuksen evankeliumin läpi. Ääniraamattu netissä on hyvin luettu, sitä kuuntelen mielelläni. Huonosti luettu on sellainen, jossa huomaa virheet, lukija kompastelee sanoissa tai lukutapa on jostain syystä häiritsevä. Tämä hieno sivusto löytyy osoitteesta  http://www.netmission.fi/aaniraamattu/?t=ut&jarj=2

Imuroiminen

jäi tältä viikolta. No, imuroinhan minä maanantaina olohuoneen, mutta se johtui siitä, että edellisellä viikolla se jäi imuroimatta ja imuri moitti minua sohvan kulmalla, joten maanantaina homma piti hoitaa. Tällä viikolla työ jäi tyystin, mutta toivon ensin toipuvani tästä flunssasta, sitten voisin nakata matot ulos pitkästä aikaa ja pestä lattiat. Ei iso homma lopulta, mutta mieluummin näprään kissoille viiksiä ja norsuille silmiä kuin siivoan. Vieraita käy harvoin; silloin tulee siivotuksi, jos joku on tulossa.

Vihkoinnostus

on tällä hetkellä valtaamassa minut! Mietin, mistä firmasta mahtaisi saada ilmaiseksi jotain jätepaperia. Taannoin päiväkodeissa oli isot läjät saatuja jätepapereita eri paikoista, aivan kelvollista piirustuspaperiksi. Ei haittaa, vaikka löytyisi erilaisia ja eri sävyisiä, niistä tulisi hauskoja.

Strömsön ohjeen mukaan

kyse on japanilaisesta tekniikasta, jolla vihkoja ommellaan, sitä olen nyt harrastanut, kun ääniraamattua kuuntelin. Samassa ohjelmassa annettiin jumppaohjeita, ja niinpä luin aamulla Raamattua välillä lattialla mahallaan, kontallaan ja kyykyllään. Hölmön näköistä puuhaa varmaan, mutta mitä väliä.

Saarnojakin olen kuunnellut,

tehnyt ristikkoja ja sudokua. Syönyt viime viikkoisia ruokia ja juonut kahvia omiksi tarpeiksi. Katsonut Neiti Marplen, eilen illalla Yksin kotona-ohjelman. Välillä soitellut äidin tai veljen tai ystävän kanssa yskimisen väliajoilla tai viestitellyt jonkun kaverin kanssa.

Espanjaakin olen hiukan kuunnellut, yritän virittäytyä matkaan, johon on enää reilut pari kuukautta. Aika rientää nopeasti. Merinovillapaita, jonka onnekseni ostin menneellä viikolla matkaa ajatellen, on ollut ylläni päivät pitkät sen jälkeen.

Mitään erityisen

viisasta ei ole mieleeni juolahtanut näinä päivinä, mutta tällainen puolityhmä olokin menettelee. Olla löllöttely ja lepsuilu. Vauhtia riittää taas tulevina päivinä, jahka tästä toivun. Hetkittäin olo on aika hyvä, olenhan napsinut runsaasti astma- ynnä muita lääkkeitä. Lähikaupasta löysin sinkki- ja C-vitamiinitabletteja ja uskossa niidenkin parantavaan voimaan kippaan niitäkin kitaani tasaisin väliajoin.

Siirryn taas sohvaosastolle, keitän kuumaa teetä ja toivotan siunattua ja iloista alkavaa viikkoa, arvoisa lukijani, Raamatun sanoin:

Älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne. -Neh 8. luvusta