18.12.2017 - Terveisiä!

Siunattua jouluviikkoa, arvoisa lukijani!

Olin viikonlopun Espoossa. Kävin miniäni kanssa katsomassa Myrskyluodon Maijan Helsingin kaupunginteatterissa perjantai-iltana. Kolmen tunnin musikaali, vaikuttava se oli. Sitä ennen ehdimme syömään eräässä pitseriassa. Välimatkat siellä etelässä ovat toista luokkaa kuin täällä pikku-Vaasassa. Bussilla rautatieasemalta auton luo, jonne sain jättää isot pakaasini. Sieltä kävellen teatteriin ja palatessa pitkästi ajelua ennen kuin olimme Espoossa. Minä tietysti olisin eksynyt jo teatterilta auton luo, mutta miniä paineli kuin tutka paikasta toiseen. Meillä oli mukava yhteinen ilta.

Junamatkat

tietysti olivat jo kokemisen arvoisia. Mennessä mielenkiintoisia keskusteluja vierustoverin kanssa. Palatessa kolmilapsisen perheen lähistöllä istuminen oli toisenlainen kokemus. Yksivuotias itki hartaasti ja usein. Perhe palasi viikon matkalta ulkomailta, lapset olivat väsyneitä. Eikä pussillinen sokerikarkkeja, tikkarit ja vastaava napostelu mitenkään vähentänyt poikasten ilakointia. Ostakaa, hyvät ihmiset, leipää lapsille evääksi eikä makeisia!

On aika

syödä aamupalaa, rientää töihin ja sen jälkeen ruokakauppaan Amekin kanssa. Joka illalle on siunaantunut jotain tekemistä, kotikin on siivottava ja pyykkiä pestävä. Mutta kirjoittelen taas, jahka ennätän. Rauhaisaa mieltä sinulle, arvoisa lukija!

Sillä lapsi on syntynyt meille,
poika on annettu meille.
Hän kantaa valtaa harteillaan,
hänen nimensä on
Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala,
Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. -Jes 9:5