09.11.2017 - Sadetta ja pimeää!

Pyykinpesuilta. Olen juoksennellut pyykkituvassa kovassa ja vähemmän kovassa sateessa, mutta nyt saan kökötellä tuvassani lopun iltaa. Pyykit ovat kuivia, ovi säpissä. Sade paukuttaa ikkunoita, kynttilät palavat pöydillä. On kodikasta ja lämmintä, istun viltti harteillani.

Pyörittelin

hulavannetta 40 minuuttia eli sen ajan, kun katsoin Tyttöjen erämaaseikkailua. Se vasta on lysti sarja. Isä Brown on toinen, jota viitsin katsoa ja Tanskalainen maajussi kolmas, jota toisinaan katson. Vanteen pyöritystä harrastan teeveetä katsoessani. Kirjaa luen syödessäni ja saarnoja tai musiikkia kuuntelen, kun virkkaan tai kudon.

Tämä pimeys

tekee nälkäiseksi. Tai syömähimoikseksi. Nytkin napa paukkuu, sillä pistelin rieskaa poskeen ja samalla hotkin sivukaupalla tätien vaelluskirjaa caminolta. Juustohöylä on ollut pari viikkoa kateissa, joten juustosiivut rieskan päällä ovat muhkeita, leipäveitsellä siivutettuja.

Tuli hyvä mieli,

kun sain leivotuksi nuo rieskat. Litra maitoa, siitä tulee pieni pino rieskoja. Suolaa, vähän vehnäjauhoja, pääasiassa ohrajauhoja. Uuni niin kuumaksi kuin sen saa. Palohälyttimen patteri irti paistamisen ajaksi.

Rieskaa leivoin sen takia,

että puksuttelen junalla huomenissa Espooseen ja vien rieskaa viemisiksi. Viivyn yön yli pojan perheen luona, lauantain olen Lähetyshiippakunnan hiippakuntakokouksessa Helsingissä ja köröttelen illaksi takaisin kotiin. Olin viime vuonnakin tuossa kokouksessa, sillä siellä kuulee komeaa virrenveisuuta ja tapaa porukkaa ympäri Suomea. Ja kuulee ajankohtaisia seurakunnallisia asioita. Pari muutakin henkilöä tulee kokoukseen seurakunnastamme.

Työviikko

on ollut taas oikein antoisa. Olen hyvin kiitollinen työpaikasta ja työtovereistani. Sekä tietysti niistä ihmisistä, joiden parissa työtä teemme, äideistä ja lapsista. Saan opettaa suomen kieltä, jakaa asioita, neuvoa ja jutella vertaisena toisille naisille. Voin opettaa virkkaamista, ompelukoneella ompelua ja paljon muutakin. Voin ulkoilla joka päivä, säässä kuin säässä. Huomenna ei ole ryhmiä enkä mene muskaria pitämään vaan teen siivoushommia, menen tavallista aikaisemmin töihin niin ehdin päiväjunaan.

www.luterilainen.net -sivustolta luin

aika rankan lauseen. Se liittyy C.S.Lewisin kirjaan Suuri avioero. Ajatus on tämän kaltainen:

On vain kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka sanovat Jumalalle: tapahtukoon sinun tahtosi. Ja niitä, joille Jumala sanoo: tapahtukoon sinun tahtosi.

On hirvittävää, jos kuuluu jälkimmäiseen joukkoon! Ken on oppinut yhtään tuntemaan ihmistä, toisin sanoen itseään, on pakko tunnustaa, että omalla viisaudella ei pitkälle pötkitä. Kun kansakuntakin on kuin vesitippa sangon uurteessa Jumalansa ja Luojansa edessä, mitä on yksi pieni ihminen ja hänen viisautensa - ei yhtään mitään!

Jo se, että ihmisen on kuoltava, kun aika tulee, osoittaa, että ihmisellä on Luoja, joka on antanut hengen ja ottaa sen myös pois, halusipa ihminen sitä tai ei. Näitä ei voi ihminen saada aikaan - olkoonkin että ihminen pyrkii siinäkin ottamaan vallan itselleen - itselleen ja ihmiskunnalle tuhoksi.

Mitä lepoa se onkaan, kun saa nostaa kädet pystyyn Jumalansa edessä ja pyytää, että Hänen tahtonsa tapahtuisi, sillä se on aina lopulta parasta ihmiselle, tuntuipa se miltä hyvänsä! Kunpa Jumalan tahto saisi johtaa meitä, eikä oma järkemme tai tunteemme!

Olen kuunnellut

Markus Pöyryn saarnoja sekä hänen opetuksiaan 1. Mooseksen kirjasta. Niissä on niin paljon ajatuksia ja ahaa-elämyksiä kuulijalle, että suosittelen sinua, hyvä lukijani, kuuntelemaan niitä lhpk.fi -sivustolta. Hän osaa yhdistää Raamatun tapahtumia tähän päivään niin että voin löytää itseni teksteistä ja rohkaistua uskomaan ja luottamaan yhä lujemmin. Uskoakseni minun on tunnettava hänet, johon turvaudun. Ja voin tuntea hänet vain Sanan kautta.

Myös ymmärrykseni kasteen ja ehtoollisen merkitykseen vahvistuu koko ajan kuunnellessani opetuksia ja saarnoja messussa tai netin kautta. On valtavaa saada olla Jumalan lapsi ja elää jo nyt iankaikkista elämää. Kutsun siihen sinuakin, lukijani, jos et vielä ole Tien kulkija!

On aika

siirtyä sohvalle virkkaamaan vähäksi aikaa. Laukku on pakattava huomista reissua varten. Iltatoimet ovat edessä, sudokun tekemistä ennen nukahtamista. Siunausta sinulle, arvoisa lukijani!