04.11.2017 - Pyhäinpäivää kaikille!

Pyhäinpäivä on pyhä päivä, halloween on pakanallinen juhla, joka ei liippaa omaa elämääni mitenkään. On suuren juhlan tuntua tänään, sillä huomennakin on pyhä, uskonpuhdistuksen 500-vuotispäivä ja seurakunnan messussa se on aiheena huomenna. Kuuntelin eilen opetuksia lhpk.fi -sivustolta.

Sain ajan

lääkärille polveni takia. Pääsen ensi viikolla röntgeniin. Polvi ei ole ollut niin paha, ja välillä epäilen pelkkää rasitusta, mutta aikapa sen näyttää. Kyllä se viime yönäkin oli ajoittain kipeä.

Työviikko hurahti jälleen

nopeasti. Parina päivänä kävelimme reippaan lenkin, kävimme tutustumassa ryhmiemme kanssa Helmi-paikkaan, joka sijaitsee Malmöntalolla ja on monikulttuurinen kohtaamiskeskus. Siellä on myös kolmena päivänä viikossa suomen kielen opetusta. Eläkkeellä olevat vapaaehtoiset opettajat antavat aikaansa tähän. Meitä oli vastaanottamassa paikalla työssä oleva, Suomesta turvapaikan saanut rouva.

Pidän todella näistä maahanmuuttajanaisista, joita kohtaan työssäni. He ovat rakastettavia ja sydämellisiä, tunnen sisaruutta heidän kanssaan. Meitä yhdistää se, että olemme naisia ja äitejä.

Toisella näistä

reissuista tulin olleeksi ulkona pari tuntia ja kylmetyin. Onneksi en kuitenkaan ilmeisesti saa flunssaa, vaikka eilen vähän pelkäsin sitä. Viime syksynhän sairastin. Olin silloin ensi kertaa "omillani". Kukaan ei odottanut minua sairaalassa eikä missään muuallakaan. Sain levätä ja sairastaa rauhassa.

Eilen olin

kirjastossa katsomassa Majakkaseuran näyttämiä filmejä. Sinäkin pääset sekä Hyvinkäällä, että Oulussa ja Raahessa ja monessa muussa paikassa näkemään nämä elokuvat! Näytös on ilmainen, mutta majakoiden kunnostamiseksi ainoat rahat tulevat vapaaehtoisten myymistä tuotteista, hienoista korteista, paidoista ja kalentereista. Minäkin ostin jotakin.

http://www.majakkaseura.fi/elokuva-ja-myyjaiskiertue-2017/

Toinen elokuvista kertoi kolmesta miehestä, jotka tekivät 120 km melontamatkan Bogskärin majakalle. Siellä oli jopa pari hyljettä! Toisessa merkikapteeni Seppo Laurell, 80v, kertoi elämäntyöstään merellä sekä noin 30 vuotta jatkuneesta saattohoitotyöstään Terhokodissa. Filmit olivat erittäin mielenkiintoisia, suosittelen!

Viime yönä

nukuin ja lepäsin melkein kellon ympäri. Se on harvinaista, mutta lepo teki hyvää. Aurinko paistaa ulkona, maassa on valkoista kuuraa, joka ilmeisesti sulaa pian pois. Vaasassa ei ole lunta, paitsi joitakin penkkoja jääminä yhden päivän talvesta viikko sitten.

Pitkin yötä

olen miettinyt ihmissuhdeasioita, kun aloin heräillä neljän maissa. Mieleeni tuli vertauskuva tavarasta, joka menee rikki enkä osaa korjata sitä. Heitän sen pois, sillä en tee sillä mitään, kun en osaa sitä korjata. Hankin uuden, paremman. Toivoa sopii, että joku löytää pois heittämäni ja osaa korjata sen ja se saa jatkaa elämää korjattuna ja ehkä entistä ehompana.

Raamattu sanoo, että rauta rautaa hioo, ihminen toistansa hioo. Tärkeisiin ja läheisiin ihmissuhteesiin saattaa tulla tilanne, jota emme ensi kädeltä osaa korjata ja jota emme voi tehdä ilman molemminpuolista vastaantuloa. Tavara ei osaa tehdä mitään itsensä korjaamiseksi ja jos minä en siihen kykene, tilanne jää selvittämättä eikä minun ja tavaran yhteiselo voi jatkua - meistä ei ole iloa toisillemme.

Ihmissuhteessa samoin

tarvitaan molempia osapuolia. Tarvitaan luottamusta ja kuuntelemista. Yksin tilannetta ei voi korjata, jos tulee konflikti, vaan molempien on pysähdyttävä tilanteen edessä ja kohdattava se. Tämä hioo ja kasvattaa kumpaakin.

Miten ihmeelliseksi Jumala on luonut ihmiset: me voimme kasvaa, me voimme oppia tuntemaan itseämme ja toisiamme, kun emme tallaa jalkoihimme vaikeita asioita vaan kohtaamme ne! Tämä ajatus aiheuttaa minussa ihastusta. Sehän on sitä hioutumista sellaiseksi kuin Jumala on meidät tarkoittanut.

Syntiinlankeemuksen tähden meissä jokaisessa on paljon hiottavaa ja rikkinäistä. Jumalan avulla voimme eheytyä ja parantua ainakin jossain määrin, niin että voimme kokea enemmän iloa ja kaikkea sitä hyvää, mitä Jumala on itse kullekin tarkoittanut.

Vein Arin haudalle

kynttilän muutama päivä sitten, että se palaisi siellä koko pyhäinpäivän ajan. Samalla vein sinne Arin ystävien taannoin tuoman enkelin. Tänä iltana olen menossa hautausmaakierrokselle Karinin kanssa ja sytytän kynttilät isäni, isovanhempieni, appeni ja lankoni muistoksi, sekä muutamien vanhojen ystävien haudoille sekä Arin haudalle vielä mahdollisesti yhden kynttilän.

Katekismuksen

sain luetuksi läpi. Nyt aloitan sitä uudelleen ja luen sitä nyt vain pieni pala kerrallaan. Tälle päivälle mietiskeltäväksi jätän ensimmäisen käskyn, myös sinulle, hyvä lukijani:

Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

Mitä se on? Meidän tulee yli kaiken pelätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua yksin häneen.

Nyt on aika

pukeutua ja käydä pieni lenkki ulkona. Siunattua pyhäinpäivää, arvoisa lukijani!