Kategoriat: Ajankohtaista

Innostuin väsäämään rintarosseja. Varastossani on runsaasti erilaisia tölkinnipsuja, joita olen keräillyt ja joita ystävät ovat antaneet. Yhden rintarossin tekemisessä ei kauaa kestä, mutta siinä tarvitaan monenlaista härpäkettä, joten en tahdo viitsi ryhtyä moiseen.

Ensi pyhänä

kuitenkin on seurakuntamme järjestämässä torille kirpparipöytää, ellei sada, ja sinne päätin tehdä edellä mainittuja rosseja. Lisäksi vien sinne kissoja sekä norsuja, ehkä jotain muutakin. Itse huristelen luultavasti Seinäjoelle messuun yhdeksitoista, mutta torilla on muita innokkaita sen sijaan.

Päivä alkoi mitä antoisimmin,

Kiitos kissansilmänapeista lahjoittajille!

nimittäin nukkuen. Heräsin vasta kymmenen jälkeen, mikä on historiallista. Olin tosi naatti eilen, kuten Ajankohtaisesta saattoi päätellä. Tänään on sitten ollutkin iloinen päivä. AnniTanni seurakunnastamme kutsui minut rukoilemaan luokseen ja vietimme antoisan hetken. Pyöräilin hänen luokseen heti kohta aamupalan nautittuani. Luimme Roomalaiskirjeen 8. luvun, jonka luin jo aamulla itsekseni, siinä on mitä painavimpia ja rohkaisevimpia sanoja, tässä muutama jae:

Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?
Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.
Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.
Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.
Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat - -
- - Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?

Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina".
Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Eilen

olin piilosilla Amandan, 2,5v kanssa. Se vasta lystiä oli! Hän tahtoi mennä aina samaan piiloon, jossa minä olin juuri ollut. Ja kun hän kerran osaa laskea ainakin kahteenkymmeneen, kehotin laskemaan kymmeneen kuten itsekin tein, ennen kuin lähtee minua etsimään. Hän huusi toisinaan pelkän "kymmenen" ja ampaisi etsimään. Tai sitten luetteli mitä numeroita sattuu "yksi - kymmenen" - mutta mukavaa meillä oli. Aina yhtä innoissaan hän oli, kun löysin viimein hänet!

Tänään sain kammetuksi

itseni ulos ja uimaan. Pipo ja hansikkaat kävivät mielessäni, kun pinnistelin tuulta vastaan rantatiellä. Joutsenemo luotsasi viittä poikastaan sievästi rantaa pitkin sillan alta turvallisille vesille, kun kävelin siltalaiturilla. Uiminen aallokossa onnistui minultakin kyllä, kävin jopa saunassa, mitä en yleensä tee ja sitten toistamiseen uimassa.

Amekki kävi,

juttelimme tovin. Hän oli menossa tapaamiseen, joten ei huolinut kuin lasin vettä juodakseen. Mukava tavata ystäviä, ihanaa tällainen loma! Minä nautin! Ei tarvitse yrittää olla ulkona, "kun aurinko paistaa", kun se ei paista. Saa olla luvan kanssa sisällä lämpimässä!

Iltasella olen

Hääpäivämme oli eilen. Vein kukkia haudalle

ommellut vaaleanpunaisia kissoja, sain erän merimieskissoja valmiiksi. Mukava naapurini, Ninotse, rimputti ovikelloa ja toi minulle lankoja! Kutsuin hänet jakamaan kanssani uunissa paistuvaa raparperi-kaurahiutalemössöä jäätelön ja kahvin kera. Olen niin iloinen, että naapureinani asuu ihania ihmisiä! Ninotse ei pidä pahana ompelukoneeni pörinää, sanoo sen olevan kotoista. Yritän välttää kylläkin metelöintiä, jos tiedän hänen olleen yövuorossa. Meteliä nyt tulee lähinnä ompelukoneesta. Imurihan minulla harvoin laulelee enkä tapaa itsekään kailottaa kovaäänisesti.

Tuulinen ilta

kääntyy pian yöksi. Lueskelen vähäsen ja painelen nukkumaan. Huomenna on hauska tapaaminen tiedossa, joten kiitollinen mieli takaa minulle alituiset pidot, kuten Raamatussa sanotaan. Sitä toivon sinullekin, arvoisa lukijani!