25.06.2017 - Juhannus alkaa olla ohi

Köröttelin eilen kotiin Nivalasta. Aamulla vielä kävin uimassa lammessa ja meinasin lähteä saman tien äidin luo. Mutta alkoikin väsyttää. Olin nukkunut yhdeksään, mikä on ennätys pitkään aikaan. Päätin jäädä löhöilemään vielä, laitoin äidille viestin ettei luule minun hukkuneen.

Sytytin

tulen kamiinaan, keitin kahvia, söin aamupalaa, joka juhannusta kunnioittaen oli luonnollisesti grillimakkara, joka taas maistui sangen hyvin. Aurinko paistoi vuoteelleni, makasin peiton alla ihanassa lämmössä. Luin Raamattua, tein sudokua ja luin Punapukuisen naisen taloa. Viimeinkin olin nukkunut riittävän pitkään, ehkäpä alan päästä lomatunnelmaan.

Jäi kertomatta,

että ensimmäisenä aamuna Nivalassa, siis torstaina, heräsin melkoiseen päänsärkyyn. Huulta alkoi polttaa, herpes-rakkula oli kehittymässä. Stressin purkautumisen merkki. Kotona olisi ollut apteekin lääkettä, mutta tässä tapauksessa hammastahna sai kelvata. Hyvin se hoiti hommansa, illalla rakkulasta ei ollut tietoakaan! Stressi tuli ja stressi meni vissiin. Niittykodon lauluhetkelläkin hammastahnaa oli suupielessä, vaikka yritinkin häivyttää sitä hienovaraisesti.

Eilisiltana

olin väsynyt kuin Ellun kana -poloinen. Sain puretuksi pakaasini, joita oli auto täynnä, kuten yleensä kun olen liikkeellä. Illan sateessa kävin vielä kuuraamassa autosta enimmät liat, sillä takalasi oli paksun pölyn peitossa ajettuani kuivalla soratiellä matkan aikana. Saunassa kävin, nukkumaan menin kreivin aikaan. Siis juuri oikeaan aikaan - varhain!

Heräsin kellon soittoon,

ehdin nähdä kummallisia unia juuri ennen heräämistäni. Olin hississä, jossa oli Anita sekä neljä miestä. Hissi oli tupaten täynnä ja menossa 16.kerrokseen. Matka kesti noin puoli tuntia ja kun hissi pysähtyi, olimmekin alakerrassa. Ei muuta kuin uudestaan matkaan, mutta nyt hissi olikin paljon suurempi. Joku oli kai murhattukin unessani, joten ihan hauska oli herätä.

Naaman pesu,

aamukahvit ja uutiset teeveestä. Vähän Raamatun lukua, aamupala ja kirkkohynttyyt niskaan. Sitä ennen kävin yöpuku ja sadetakki päällä taittamassa muutaman syreenin oksan ja vein ne kirkkoon mukanani. Pihallamme kukkii sekä valkoinen että violetti syreeni, molemmat täynnä kukkia. Hyvä niitä on hiukan harventaa, etteivät oksat aivan katkea. Hain Amekin kyytiin ja niin sitä mentiin.

Ennen lähtöäni ehti joku nuori mies tulla pihalla tiedustelemaan muutamaa euroa. Oli kova sipsin hinku. Lupasin voileipää, ei kelvannut. Halusi mieluummin rahaa. En luvannut. Pyysin kirkkoon, siellä saisi kahvia ja pullaa. Ei ollut lähtöpäällä. Euroja olisi tahtonut. Niin sää oot kirkkoon menossa, totesi. Niin olen. Näytti siirtyvän seuraavalle pihalle, kun ei muita ollut pihallamme hereillä. - En tahdo rahoittaa kenenkään tupakkaa ja kaljaa.

Mooses käski

kansan lähteä liikkeelle, päin merta. Uskoa se vaati. F.B.Meyer kirjoittaa:

Älä pelkää sitä, mikä seuraa täydellistä kuuliaisuutta Jumalan käskylle! Älä pelkää vihaisia vesiä, jotka uhmaavat eteenpäin kulkuasi! Herra istuu kuninkaana ikuisesti valtavien vesien pauhun yläpuolella.

Myrsky merkitsee vain hänen viittansa liepeitä, hänen tulonsa airutta, Herran läsnäoloa.

Uskalla luottaa häneen! Uskalla seurata häntä! Ja tule tietämään se, että juuri ne voimat, mitkä estivät eteenpäin menoasi ja uhkasivat elämääsi, muuttuivat hänen käskystään rakennusaineiksi joista vapauteen johtava tiesi tehtiin. -Cowmanin kirjasta Virtoja erämaassa

On rohkaisevaa tekstiä!

Haluan luottaa ja uskoa Jumalaan. Avantoonkin uskallan, sillä tiedän kokemukseni perusteella, että myöhemmin oloni on erinomaisen virkeä, samoin kokemuksestani tiedän, että Jumalani suunnitelmiin voin luottaa. Hän ei petä.

Minä uskon, sen tähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu. -Ps 116:10

Ei niin, että voisin mitenkään kehuskella uskollani tai luottamisellani. En voi, sillä olen aika matalapaineissa, lähes katkerallakin mielellä hetkittäin ja oma elämäntilanteeni masentaa. Mutta sittenkin:

Minä tunnen hänet, johon minä uskon! -2 Tim 1:12

En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa. -Gal 2:20

Tämän päivän

olen kirkon jälkeen löhöillyt kotona. Tosin tehnyt muutakin: kuunnellut Simojoen saarnan, Patmos-radioa pari tuntia sekä Händelin vesimusiikkia. Samalla olen virkannut vähän, leikannut kissoja (siis kankaasta!), kutonut sukanvartta. Olen katsonut viimeisen Neiti Marplen ja kun kyllästyin viimein sisäilyyn, lähdin ulos.

Otin tuunatun,

uuden reppuni selkään (entinen lensi roskikseen, alkoi lahota), uikkarit ja vesipullon mukaan. Kävin uimassa, otin muutaman valokuvan kävellessäni. Istuin eräällä laiturilla auringossa, laitoin tyttärelle muutamia viestejä. Join vettä pullosta, nautin lämpimästä säästä ja auringon paisteesta.

Huomenna saan pikku-Amandan luokseni leikkimään. Minulle tulee hauska päivä, toivottavasti Amandallekin.

On aika siirtyä sohvailemaan ja pistämään vielä jotain poskeeni ennen nukkumaan menoa. Iloista arkea ja mahdollista lomaa, jolla sellainen on! Sinulle, arvoisa lukijani, joka tapauksessa sitä parasta, eli Jumalan siunausta!