22.06.2017 - Tuli rätisee kamiinassa!

Upea Paulan, Pauliinan, Liinan ja pöytäliinan päivän ilta! Pitkin päivää vettä on ryöpsähdellyt taivaalta, mutta kunnon sadetta ei ole osunut kohdalle. Viileää sen sijaan on ollut, kymmenisen astetta koko päivän. Se ei minua haittaa eikä hidasta, ei sen puoleen.

Pulahdin uimaan

aamulla, heräsin kuuden jälkeen. Kolme tavia pyrähti lentoon lammesta. Eivät kai mahtuneet samaan altaaseen kanssani. Ovat varmaan uiskennelleet päivällä, kun en ole ollut täällä.

Äidin luona

ryystimme kahvia kuppikaupalla ja vaihdoimme kuulumisia. Äiti oli ilahtunut tulostani, totta kai. Tein joitakin siivousjuttuja, jääkaappi, mikrouuni ja pyykkikone. Veljentytär oli käynyt eilisiltana puistelemassa matot ja pesemässä lattiat ja tehnyt muutakin.

Virkkasin äidille pari norsua ja toin muutaman kissan, saavatpahan hänen lapsenlapsenlapsensa leikkiä niillä käydessään ja ottaa omakseen, jos tahtovat.

Kirkonkyläreissulla

viivyin pari tuntia. Kävin monessa kaupassa, jonkun tutun tapasin. Mieluisin putiikki oli Ekokellari. Sieltä löysin vaikka mitä! Posket hehkuen jatkoin matkaa, kävin tankkaamassa äidin auton, poikkesin tapaamassa nuorinta veljeäni hänen työpaikallaan kaupassa. Osuin sopivasti ruokatunnin aikaan, sain kahvia, talo tarjosi.

Istutin muutaman

kukkasen äidin kukkapenkkiin, samoin tuomani mehikasvin hiekkaan seinänvierelle. Sitten alkoi vaatteiden sovittelu iltaa varten. Olin menossa

Niittykotoon

laulamaan kuten viimeksi Nivalassa käydessäni. Hain toisen lapsuudenystäväni mukaan ja hän napsi kuvia. Menimme sinne lähinnä 95-vuotiaan naapurintätimme takia, ja kylläpä tämä ilahtui, kun kuuli ketä tuli.

Vähän aikaa juteltuamme täti pinkaisi reippaasti rollaattorilla ruokailutilaan. Matkalla nappasimme toisen tutun tädin mukaan ja ruokasalissa odotti jo muutama mummu valmiina lauluhetkeen. Lisää väkeä tuli vähitellen.

Kuulijat olivat tyytyväisiä lauluun ja sanoivat, että milloin vaan voisin tulla laulamaan, se olisi niin kiva! Eräs setä kysyi, olenko minä kirjoittanut lehteen joskus. Olenhan minä, sanoin. Ja nytkin on eräs juttu odottamassa julkaisua. Yksi setä kehui minua tyylikkääksi! Minua ei ole kukaan koskaan sanonut tyylikkääksi, joten melkein pökerryin. Liki etten halannut sitä pappaa. Huono itsetuntoni kohosi monta metriä.

Taivas tummenee,

ehkä taas tulee sadekuuro. Täällä mökillä se tuntuu ihan mukavalta, kun saan olla lämpimässä sisällä. Muutoin täällä on täysin hiljaista. Ei ristin sielua missään muutaman kilometrin säteellä. Niin ainakin toivon.

Taannoin joltakin tilalta

oli karannut sikoja, jotka olivat loppukesällä aivan villejä. Kerran ne olivat tulleet laumassa vanhempiani vastaan mökkitiellä. Siinä ei ilosta itke, kun villiintyneet siat viilettävät vastaan silmät kiiluen. Kai ne lopulta saatiin kiinni ennen talven tuloa eikä niille kunnian kukko varmaan laulanut.

Kun tulin mökille

puoli yhdeksän maissa, laitoin tulen kamiinaan ja kahviveden kiehumaan. Menin ottamaan valokuvia, katselemaan lampea ja lopulta uimaan. Nyt on mukava kuunnella tulen rätinää. Tänä iltana en paista makkaraa. Eilen innostuin vähän liikaa siinä lajissa. Nyt söin vain karjalanpiirakoita ja join kahvia. Ehkä vielä pistelen jotain poskeeni ennen yötä, niin arvelen.

On tämä kummallista,

että nyt olen pitkästä aikaa yksin täällä mökillä. En ole ollut useampaan vuoteen, ja toki silloinkin yksin kuten vuosikaudet. On vaikea ymmärtää polkuni kulkua, sitä että olen tosiaan leski ja totaalisen yksin. Ennen en ollut leski, mutta yksin silloinkin. Elämä alkaa kuitenkin vähitellen sujua jotenkin, kun aikaa kuluu, sillä niin se on, että

kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa.

Jumalan varassa saan olla juuri sellainen kuin olen: epätäydellinen, heikko ja ymmärtämätön. Tosin itseä on vaikea sietää tällaisena. Onneksi riittää, että minun Jumalani on täydellisesti voittanut heikkouden, pelon ja synnin vallan minunkin kohdallani, kun Hän lähetti Poikansa, joka sovitti ristillä minut Jumalan kanssa olemalla kaikkea sitä, mitä minä en ole. Saan tehdä autuaan vaihtokaupan: ottaa hänen synnittömyytensä uskossa itselleni ja antaa syntini hänen kannettavakseen. Se on armoa!

Iloa iltaasi ja juhannuksen viettoosi, arvoisa lukijani! Minulla on huomiseksikin luvassa mukava päivä, odotan sitä ilolla!