07.05.2017 - Viilenevää

Aamulla pakkasta, aurinko paistaa. Kaunis keväinen päivä. Mukava kävellä kirkkoon pirteässä säässä. Hellettä en kaipaa.

Lunta alkoi kaunailla,

se kuuluu kevääseen. On syytä pukeutua asianmukaisesti, ettei vilustu. Elämme mielestäni hauskinta aikaa nyt, sillä koko kesä on edessä! Joku ennusteli kylmää kesää. Siihen voi varautua miettimällä, mitä kirjoja haluaa lukea ja miten voi vapaa-aikaa viettää ilman rantalöhöilyä. Tapoja on monenlaisia, luovuutta kehiin! Sitä paitsi aurinko varmasti näyttäytyy toisinaan, niistä ilo irti sitten, jos mahdollista.

Messu oli jälleen

antoisa. Väkeä ei ollut kovin paljon, mutta minulle jäi levollinen mieli. Sain rukousvastauksia ja iloa sydämeeni. Kirkossa oli mukavia ihmisiä. Suntio soitti ensi kertaa Kreikasta tuomaamme kelloa messun aloitusmerkiksi. Sen lisäksi yksi suntioistamme, TiTu, oli rakennellut seurakunnallemme virsitaulun - se on aivan upea, kehuimme ja onnittelimme tekijää ja toisiamme, että Jumala antanut seurakuntalaisillemme niin monenlaisia lahjoja ja tapoja palvella. Numeroiden takana on magneetteja, joten niitä on erinomaisen helppo vaihdella virsitaululle ja numeroita on riittävästi. Mahtavaa!

Kotiin tultuani

söin eilistä kukkakaalipohjaista pitsaa. Se on maukasta! Laitoin pohjaan kaksi kananmunaa, vaikka ohjeessa oli yksi. En tiedä johtuiko siitä, että pohja on aika pehmeä, melkeinpä vetelä. Haarukalla syötävä, mutta maku on tärkein ja se on hyvä. Ei tule ensimmäisenä mieleen, että tässäpä popsitaan kukkakaalta.

Sitten lenkille. Kiertelin ympäri kaupungin katuja tunteroisen. Teki mieleni opastaa nuorta miestä, joka käveli tyttökaverinsa kanssa varmaan  juna-asemalle. Tyttö retuutti laukkua ja veti matkalaukkua perässään. Poika heilutteli käsiään muina miehinä. Ajattelin sanoa, että jos olisit joku minun pojistani, niin neuvoisin, että kannapa tyttösi laukkua tai vedä edes matkalaukkua. En kuitenkaan tullut sanoneeksi. -Kävin lähikaupassa lenkin lopuksi hakemassa leivän ja maitoa. Saan tänä iltana vieraita!

Kaksi velipojistani

tulee yökylään! He jatkavat aamusella matkaansa, siskon koti saa toimia varalaskupaikkana. Mukava kun tulevat. Käymme yhdessä syömässä heidän saavuttuaan. Iltanavetan jälkeen lähtevät tulemaan, joten aika myöhäiseksi menee. Itse kävin Nivalassa tammikuussa äidin syntymäpäivänä ja sen jälkeen maaliskuulla äidin nimipäivänä. Seuraavaksi menen, kun on muutama vapaapäivä töistä ja sitten taas kesällä.

Kävin hautojen mailla

iltapäivällä. Toin lyhdyn pois, kanerva oli onneksi heitettykin roskiin. Vein ikkunalaudaltani tuon sinikukkaisen, mikä-sen-nimi-lieneekään. Pian on vuosi Arin kuolemasta. Käsittämätöntä, että siitä on jo niin kauan!

Nyt vaan odottelen,

että neljäs lapsenlapseni syntyisi! Ja sen jälkeen viides! Herra siunatkoon odottavat äidit ja vauvat!

Tutkin Cowmanin kirjaa,

joka palautui minulle eilen. Cowman sanoo, että kirjaimellinen käännös 2 Kor 12:10 jakeeseen kuuluu:

Sen tähden olen mielistynyt olemaan voimaton, herjattu, kiristetty, takaa-ajettu, Kristuksen takia nurkkaan työnnettynä, sillä kun olen voimaton, silloin olen dynamiitti.-8.huhtikuuta -tekstistä

Kunpa ymmärtäisinkin, kun voimattomuuteni johtuu siitä, että Jeesus tahtoo pienentää minua ja suostutella olemaan vähemmän, että hän voisi olla enemmän. Hän on kaikkiriittävä silloinkin, kun minä en ole mitään. Tämä on loppuelämän kestävä koulutusohjelma, jossa en tunnu etenevän ollenkaan, mutta Jumala ei onneksi väsy yrittämästä. Ja me saamme rukoilla: älä jätä kesken kättesi työtä, minunkaan kohdallani!

Matkalla Kreikassa

poikkesimme nykyisen Kavalan kaupungissa, samalla kun olimme Tessalonikiassa ja Filippissä. Raamatun aikoina kaupungin nimi oli Neapolis(uusi kaupunki). Se on meren rannalla, kaunis kaupunki vuoren kupeella! Aleksanteri Suuren kookas patsas oli rannassa. Vieressä on keihäitä, joita on silloin käytetty. Mahdottoman pitkiä ja varmasti painavia! Kilvissä on naamankuvia, joita katsomalla käy huonosti: niinpä vihollisen oli vaikea kohdata vastustajaansa, kun näillä oli käytössään moisia kilpiä!

Matkalla museoissa

paljastui, miksi lähes kaikki patsaiden ihmishahmot olivat menettäneet nenänsä ja sukuelimensä. Tuon ajan epäjumalat olivat ensimmäisiä jumalia, jotka muistuttivat ihmistä. Niillä oli sekä ihmisen hyvät että huonot ominaisuudet, vaikka ne olivat ns. jumalia. Sen takia niitä pelättiin. Kristityt (en muista vuosilukuja) olivat "modistaneet" patsaita, etteivät ne olisi enää eläviä eivätkä voisi lisääntyä! Niissä uskottiin olevan voimaa, ja varmuuden vuoksi tehtiin tarpeelliset operaatiot. Mietin, uskoivatko kristityt tosiaan näin vai tekivätkö he tihutyönsä sikäläisten pakanoiden takia? Oli niin tai näin, patsaat olivat kokeneet kovia!

Lumisade yltyy,

aurinko kuitenkin yrittää viestitellä, että täällä ollaan. Mukava olla sisällä ja mennä kohta sohvailemaan. Katson jokusen puutarhaohjelman kenties. Eilen katsoin Naisten erämaaseikkailuja Areenalta. Olen niitä ennenkin tiiraillut, mutta mielelläni katson uudestaan sellaista, mikä kiinnostaa. Kuuntelin juuri yhden saarnan netistä, sillä säestysvuoron takia keskittymiskyky kirkossa oli vähän heikko.

Toivotan siunattua pyhäiltaa, arvoisa lukijani!

jk. Aleksanteri Suuren patsaan kuva minulla oli, mutta herra on näköjään ratsastanut tiehensä ja vienyt kilvet mukanaan, kun en niitäkään löydä! Aika mennä päiväunille...