06.05.2017 - Kirjoitusterapiaa!

Olen onnistunut tuottamaan itselleni kaksi kaulavammaa äskettäin. Alitajuisia itsetuhoisia ajatuksia? Tuskin, mutta olen ollut aika murheissani jonkin aikaa. Murheen lisäksi tunnistan muitakin vahvoja tunteita.

Toinen vamma tuli,

kun suljin auton oven ja kaula osui oven kulmaan. Kokeilepa sitä, tuntuu makealta! Toinen on palovamma. Sen sain, kun löhösin sohvalla, luin Onnellisen naisen vuotta ja söin samalla tulikuumia leivitettyjä kesäkurpitsan siivuja. Yksi lirvu putosi kaulalle. Pomppasin puoli metriä ilmaan, mutta mitäpä hyötyä siitä oli, ei mitään.

Käveleminen

on yhtä terapeuttista kuin kirjoittaminen. Teen niitä molempia ahkerasti. Tänään olen ollut kolmesti kävelemässä ja nyt kirjoitan pää savuten.

Toinen kävelylenkki suuntautui sudanilaisten naisten juhlaan. Tällainen juhla järjestetään joka vuosi jossain päin Suomea, nyt se oli siis Vaasassa. Oli siellä miehiäkin ja muutamia meitä kantasuomalaisia. Minä olin Mirellan kanssa ja nautimme kovasti meiningistä! Söimme ja joimme talon antimia. Maalautimme kyntemme, Mirella kauniin ruskeaksi ja minä tulipunaiseksi!

Sudanilaisten laulu ja tanssi

on riemukasta! Olisin mennyt mukaan jos olisin kehdannut, mutta sitäkin enemmän nautin katselusta. Nauroimme paljon, vietimme ilolla Mirellan syntymäpäivää. Tapasin useita tuttuja sudanilaisia naisia, se oli molemminpuolinen ilo. Eräänkin naisen, johon tutustuin päiväkodissa varmaan yli 10 vuotta sitten. Olen nähnyt hänet muutamia kertoja sen jälkeen. Luulin kyllä nähneeni hänet eilen kaupassa, mutta tänään totesin, että kaupassa ollut nainen taisi olla muuan entinen Arkipajan äiti. Ilmankos hän käyttäytyi vähän kummallisesti minun puheisiini nähden, mutta enää en ihmettele.

Syyn tämän hetkiseen

murheelliseen oloon tunnistan. Olen liian kiltti ja joustava, siis ensi alkuun: minulle sopii ja käy kaikki. Jonkin ajan kuluttua en enää jaksa olla yhtä kiltti enkä yhtä joustava, vaan alan haluta itsekin tilaa, ilmaista mielipiteitäni rohkeammin. Se saa ne, jotka luulevat minun olevan aina myöntyväinen, ihmettelemään suuresti. Suorastaan pitämään minua ikävänä ihmisenä. Minä taas en pidä siitä, että minun pitäisi taipua kuin vaijeri, jos se ei tunnu hyvältä. En taivu. Olen siis ikävä ihminen ja siihen on tyytyminen.

Mirella palautti

kaipaamani Cowmanin kirjan, ja tälle päivälle siinä on minulle osuva lausahdus:

Hän, jonka Herra on Kristus, hallitsee kaikkia olosuhteita. Ovatko tämänhetkiset olosuhteesi sinua vastaan? Älä työnnä niitä pois! Savenvalajan käsi on niiden takana. Pääset niiden herraksi, et estämällä niitä vaan ottamalla vastaan niiden opetuksen. Ne eivät muovaa sinusta vain kaunista ja arvokasta astiaa vaan ne tekevät sen - sinut - Herran käyttöön soveliaaksi. -Virtoja erämaassa

Nyt juuri

vähän väsyttää tämä elämä. On taisteluväsymystä. Mutta eiköhän se tästä taas ala suttaantua, kun kuuntelen Raamattua, katson Hyacintin toilaukset Pokka pitää -ohjelmassa, pyöritän pitkästä aikaa vannetta, jos viitsin, käyn saunassa ja painelen yöpuulle. Aamulla sitten kirkkoon Herran sanan kuuloon.

Lagus opettaa tänään meitä:

Älä anna alituisen oman huonoutesi pelottaa itseäsi. Älä mitenkään vaadi itseltäsi uskollisuutta, kestävyyttä, elämää ja voimaa, vaan pyydä sen sijaan elämän Herralta, että hän ottaisi sinut parannuksen tielle ja antaisi sinulle, mitä tarvitset.

Asetu näin Herran eteen joka hetki, joskin hitaus, haluttomuus ja synti tahtoisivat estää sinua siitä. Tarvitset aina apua. Itselläsi ei ole mitään. Senpä tähden on sinun katsottava ainoastaan Kristukseen ja pyydettävä kaikkea häneltä, joka tuntee hyvin heikkoutesi ja jolla on suurempi halu auttaa sinua kuin sinulla saada apua. -s 177, klp 110. (Tämän sieppasin omalta sivultani parin vuoden takaa... Sopii tähän hetkeen!)

Aurinkoisia päiviä edelleen toivotan sinulle, arvoisa lukijani, sekä Jumalan johdatusta ja siunausta!

jk. Tänään leivoin kauraleipää sekä pitsaa, jossa on kukkakaalipohja - löytyy netistä! Sain vinkin eräältä naiselta töissä!