04.10.2016 - Onnea 12-vuotias blogini - kiitos lukijoille!

Vaikka en

käynyt sairaalassa läheskään joka päivä viime toukokuun loppuun asti, niin sen jälkeen on tullut kummallista tilaa, tyhjää aikaa. Sitä on vaikea selittää, voin vain tuntea sen. Kuin jotain olisi tekemättä tai puuttuisi – kuten puuttuukin. En tahdo saada itseäni uskomaan, että tässä tämä oli. Päivä on valmiina, ei siihen muuta kuulu.

Mutta hyvä päivä

on ollut tänäänkin. Siitä huolimatta, että koikuin hereillä aamuyöstä muutamia tunteja. Näin ikävää unta. Työasiat pyörivät mielessä. Joka paikkaa särki ja pakotti. Otin särkylääkettä, laukkasin vessassa, lukea en jaksanut.

Töistä teimme

retken laivapuistoon tänään. Päivä oli mitä ihanin, ja puisto varmaan Vaasan parhaita! Alue on iso, ja laitteita on joka lähtöön. Söimme tuhtit eväät äitien, lasten ja työntekijöiden kanssa. Itseäni ei palellut, kun olin varustautunut perusteellisesti, mutta joitakuita paleli. Syksy on, lämpö ei enää hivele kuten kesällä.

Kotiuduttuani

pyöräilin alennusmyynteihin. Ostin viimeiset tavarat Joulun lapsi -paketteihimme – 12 isoa kampaa. Hädin tuskin sain näppini pidettyä erossa taskulampuista. Tai en saanut. Hipelöin niitä ja lastasin jo käsiini, mutta sitten luin lakia ja pistin lamput takaisin hyllyyn. Nyt riittää jo, tavaraa on varmasti yllin kyllin 100 pakettiin, jotka aiomme kuun lopussa paketoida.

Menin viemään

lapsenlapselle pakettia postiin – käärin sen kaksinkertaisiin Nivala-lehden arkkeihin, joista sain kauniit pakettipaperit, mielestäni. Samalla kysäisin postissa, miten iso paketti minulle on saapunut. Näet pakettiaihiot olivat saapuneet. Paketti ei ollut iso, mutta painoi 16,5 kiloa. Mikään ei estänyt minua nappaamasta nippua kipeillä käsivarsillani mukaani.

Talutin pyörän kotiin, paketti pysyi takatuupparissa mainiosti. En uskaltanut ryhtyä ajamaan, ettei pyörä hajoa.

Makuuhuoneeni pöydän aluset pursuavat pusseja ja laatikoita, mutta loppukuusta tilanne muuttuu. Raportoin asiasta myöhemmin, jahka asia on ajankohtainen.

Kaupasta poikkesin

hautojen maille, kun satuin olemaan lähistöllä. Olin ostanut kolme kanervaa, ja äkillisesti päätin mennä katsomaan, voisinko saada istutetuksi yhden Arin haudalle ilman työkaluja. Onhan minulla kädet, joilla kaivaa, sitä en nähnyt ongelmaksi.

Mennessäni työntekijä oli juuri haravoimassa Arin haudan kohdalla! Hän pehmitti maata lapiolla ja istutin kanervan kesäkukan tilalle. Lyhdyssä paloi kynttilä, jonka vein sunnuntaina.

Kotona istutin kaksi muuta kanervaa oveni ulkopuolelle. En siis oven eteen, vaan ikkunalaudalle ja pölkyn päälle ne laitoin. Hain daalioita maljakkoon, ensi yönä voi pakkanen puraista taimia.

Olo on

aika tööt, joten kirjoittelenpa lopuksi vain Lutherin Mannaa Jumalan lapsille -tekstin, sillä se on taasen mitä oivallisin:

Me monet olemme yksi ruumis, sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset. -1. Kor 10:17

Kaikki jyvät jauhetaan ennen leivän valmistamista. Siinä jokainen jyvä tulee toisen jyvän jauhoksi. Kaikesta syntyy sellainen seos, että täydessä jauhosäkissä kaikki jyvät ovat sekaisin jauhettuna. Ainoakaan ei säilytä entistä muotoaan, vaan toinen antaa toiselle jauhonsa. Jokainen jyvä kadottaa oman olemuksensa, monesta jyvästä tulee yksi leipä.

Niin mekin. Tehdessäni itseni yhteiseksi ja palvellessani sinua, niin että nautit minua aina tarvitessasi, minä olen sinun ravintonasi, aivan samoin kuin sinä nälkääsi syöt leipää, joka silloin auttaa ruumistasi antamalla sinulle voimaa.

Siis auttaessani ja palvellessani sinua kaikessa hädässäsi olen sinun leipänäsi. Jos olet kristitty, sinäkin puolestasi palvelet koko omaisuudellasi minua ja se kaikki tyynni hyödyttää minua. Jos minä olen syntinen, mutta sinä Jumalan armosta hurskas, sinä riennät luokseni tehdäksesi minut osalliseksi hurskaudestasi, rukoilet Jumalaa puolestani ja otat asiani omaksesi aivan kuin minä olisin sinun sijassasi.

Upea kirjoitus!

Aina Lutherin jutut eivät avaudu minulle, mutta tämä taas on mitä ihaninta opetusta myös siitä, että ehtoollisessa Jeesus antaa itsensä, ruokkii lapsensa. Siinä on voima Jumalan lapselle pimenevässä ajassamme. Mitään muuta todellista voimaa ja turvaa kenelläkään ei olekaan kuin se, että Jumala antaa itsensä, ruokkii, hoitaa Sanallaan seurakunnassaan, pesee puhtaaksi synnistä ja vapauttaa siitä uudestaan ja uudestaan. Vasta kuolemassa vapaudumme synnin vallasta, siihen asti se meitä kietoo ja siitä voi vain Jeesuksen veri pestä puhtaaksi. Tuo lähde on auki tänäänkin!

Minun toivoni on Jeesuksessa, toivottavasti sinunkin, arvoisa lukijani!