23.07.2016 - Hellettä

Ulla – lähetyskynttilämme Japanista, on lomalla ja huomenna Huutoniemen kirkossa puhumassa. Olen toiminut hetken aikaa Ullan maapostin lähettäjänä ja lähden Ullaa rohkaisemaan minäkin klo 18 pyhäiltana. Aamulla olen menossa Seinäjoelle Luukkaan srk:aan messuun, jHs.

Olen lueskellut

Raamattua löytääkseni jotain Sanasta jaettavaksi, vaikka vähänkin. Meidän ihmisten sanat ovat köykäisiä, mutta kun Sana lähtee Jumalan suusta, se rohkaisee, vahvistaa ja kehottaa oikeaan suuntaan. Me kukin tarvitsemme sitä jatkuvasti pysyäksemme uskossa ja kestääksemme vihollisen hyökkäyksiä, joita tulee maailmasta, omasta lihastamme ja vihollisen kuiskutteluna ja valheina – ne me helposti uskomme, jos emme valvo tilaamme.

Nukahdin hetkeksi lukemisen

välissä, sillä heräsin jo puoli neljältä tänä aamuna enkä saanut unta sen jälkeen. Ei auttanut muu kuin kammeta ylös ja ryhtyä psalmeja lukemaan. Sitten uudestaan petiin, mutta uni ei vaan tullut.

Kai minun on ostettava konjakkipullo, kun jossain sairaalassakin kuulemma annetaan korkillinen konjakkia potilaille. Ehkä se rentouttaa kireitä lihaksia ja stressaantunutta päänuppia, luulisin.

Jos Arin ollessa sairaalassa sitä olisi tarjottu, minä olisin voinut ottaa Arin puolesta, mutta siellä ei liene ollut konjakkikäytäntöä. Enkä tiedä, tuleeko ostetuksi, mutta kunhan jahkailen. Unettomuus on kiusallinen ja ikävä asia – jostain se aina kertoo ihmisen elämässä.

Lähdin siis aamulla

uimaan ja tänään olinkin varhain liikkeellä. Puin ensin farkut jalkaani aamuviileyden takia, mutta paiskasin ne pois ja laitoin hameen. Miten ihmeessä sitä viitsii taas alkaa pukea kerroksittain vaatteita, kun on saanut nauttia muutaman viikon hellevaatteista? Tietysti kylmyys ajaa pukemaan, mutta nyt vielä saamme kai hetken nauttia kesästä.

Iltapäivä…

Meinasin lähteä mustikoita poimimaan ja uimaan muutaman kymmenen kilometrin päähän. Vaihdoin jo vaatteitakin sitä varten, kun olin muka innoissani lähdössä. Yritin soittaa parille kaverille, mutta en saanut ketään seurakseni. Niinpä jäin itsekin kotiin. Minusta ei ole kiva mennä yksin kauas metsään tai uimaan. On eri asia kävellä kotoa päin uimaan ja käydä lenkillä.

Intoni lässähti,

ryhdyinkin tekemään Ullan osoitekortteja huomista varten! Haluan innostaa ihmisiä muistamaan lähettiä/lähettejä. En tosin itsekään ole liian aktiivinen, mutta olisi tärkeää, että edes joku lähetti olisi sillä lailla sydämellä, että häntä muistaisi postilla silloin, tällöin.

Käväisin hakemassa

uudet lukulasini, kun sain ilmoituksen, että ne ovat valmiina. Ryhdyn niitä testaamaan.

Voi hyvin, arvoisa lukijani – varo, ettet sula auringossa!