24.07.2016 - Hengellistä hyvää!

Täyteläinen päivä, kiitollinen mieli.

Nukuin pitkät, virkistävät yöunet. Heräilin puoli kahdeksalta, aamukahvit termospulloon ja uimaan! Mennessä soitin tapani mukaan äidilleni samalla kun kävelin ja bongailin tölkkejä ja pulloja. Erään kassin pelastin merestä, täynnä tyhjää, rahanarvoista tavaraa – luontoa rasittavaa roskaa.

Uiminen on ihanaa,

merivesi yli 20-asteista. Tänä aamuna en vaan ennättänyt jäädä veteen lillumaan, sillä aioin Seinäjoelle messuun kymmeneksi. Hame ylle, hattu päähän ja tien varteen kyytiä odottamaan. Odotellessani ehdin lukea päivän psalmit pienestä psalttari-kirjasestani.

Sain kyydin eräältä seurakuntamme mieheltä ja hänen tyttäreltään. Meillä oli oikein hauska reissu, palasimme vasta puoli neljän maissa, sillä kävimme ravintolassa syömässä.

Messussa

Markus Pöyry, joka oli palannut lomalta, puhui Jeesuksen vaikeasta vertauksesta, väärämielisestä huoneenhaltijasta. Vertaus on monisyinen, en osaa selittää sitä, joten kehotan taas lukijoitani itse kuuntelemaan, www.lhpk.fi -sivustolta.

Se, mistä Jeesus kehui huoneenhaltijaa, oli tämän viisaus. Vertaus kertoo samalla Jumalasta, jota vertauksen isäntä tarkoittaa. Kunnia oli isännälle tärkeämpää kuin se, että huoneenhaltija antoi pois hänen omaisuuttaan, puolentoista vuoden palkan verran.

Näin Jumalakin tahtoo, että me runsaasti jaamme hänen lahjojaan eteenpäin, hän ei siitä meitä syytä. Päinvastoin, hän iloitsee, jos me viemme eteenpäin sitä, mikä on hänen omaansa, sillä se tuo kunniaa Jumalan nimelle.

Kuten sanottu: vertaus on vaikea, joten tämän enempää en yritäkään sitä selitellä. Mutta olen kiitollinen, että pastorin kautta tämä vertaus avautui seurakunnalle tänään.

Tapasin messussa

jo tutuiksi käyneitä ihmisiä Seinäjoelta, jäimme kirkkokahville. Messusta lähdettyämme painelimme siis syömään.

On hauska

saada juttuseuraa, ja miestenkin kanssa on mukava jutella. Mutta siinä kaikki, en ole kiinnostunut itseäni nuoremmista tai naimisissa olevista miehistä. Jumala vihaa hylkäämistä, enkä minä aio ruveta kenenkään avioliittoja sotkemaan, siihen minulla ei ole vähäisintäkään halua eikä tarvetta. Mieluummin olen yksin.

Ylipäänsä haluan vain Jumalan tahdon tapahtumista elämässäni. Onneksi Jumala kestää valitukseni ja itkemiseni. Luotan, että hänen tahtonsa tapahtuu, ei minun. Niin on parasta. Näin on ollut tähän asti ja näin on oleva jatkossakin.

Kotiin tultuani

piti tietysti juoda rauhankahvit. Tapaan keittää pannullisen kahvia aamulla ja juon sitä pitkin päivää. Jos se ehtii termospullossa jäähtyä, lämmitän. Jos jää seuraavaan päivään, lämmitän senkin. En ole turhan nirso. Mikäli kahvi maistuu pahalta, kaadan pois ja keitän uutta. Niin yksinkertaista on elämä!

Viideltä

hyppäsin taas hameeseeni ja pyöräilin Huutoniemen kirkkoon. Ulkona on sopivan vilpoisaa pyöräillessä, mutta kirkkosali oli melkoinen pätsi, kuten mikä tahansa huone tätä nykyä. Kotonakin pidän usein ulko-ovea auki, että käy veto enkä pökerry.

Ulla Pendolin

kertoi Japanin terveisiä. Hänen blogiaan voi lukea netistä ja hänen lähettäjäkirjeenkin voi saada netin kautta tai maapostina. Minä olen maapostien lähettäjä, Sari sähköpostien. Oli mielenkiintoista kuulla kuvien kera Ullan kertomaa. Ulla myös lauloi japaniksi ja opetti meitäkin. Mikäs oli laulaessa, kun sanat heijastettiin seinälle. Iesu on yhtä kuin Jeesus, helppoa, eikö vaan!

Oli ilo myös tavata vanhoja tuttuja ja vaihtaa kuulumisia, kiittää esirukouksista Arin ja perheemme puolesta.

Kotona siirryin

heti maallisiin puuhiin ja katsoin Miss Marplen. Herttainen vanha rouva - äly välähtää ja murha selviää, siinä vaan samalla kutoessa.

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!