22.07.2016 - Odottaminen on raskasta

Minulla on alakuloinen olo tänään. Siinä se nähdään, että ulkoisilla oloilla ei ole merkitystä mielialaan. Tarkoitan sitä, että aurinko paistaa, kesä on mitä kaunein, on vapaa-aikaa enkä ole millään lailla sairas tai kipeä.

Siitä huolimatta

tai sen takia sydän lauloi aamukävelyni ajan seuraavaa virttä, 301:

Mitenpä voisin paremmin

kuvata omaa tilaani ja oloani? En mitenkään, nuo sanat kertovat kaiken minusta. Ja varmaan sinustakin, hyvä lukijani! Kaikki on hyvin, kun on turva Jumalassa, ja Jeesushan sanoi:

Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman. -Joh 16:33

Heräsin puoli kahdeksan

maissa, yön hyvin levänneenä. Söin mustikkamössöt, keitin kahvia pannullisen. Unohdin kaataa pannussa olevan veden pois, joten laihaahan siitä kahvista tuli ja pannu täyttyi piripintaan. Onneksi ei valunut yli.

Kävelin uimaan,

löysin muutamia pulloja ja tölkkejä, tapasin mukavia ihmisiä pukuhuoneessa. Paluumatkalla pysähdyin jälleen rantalaiturille juomaan sitä laihaa kahviani, joka oli aivan hyvää. Voileivätkin olin tehnyt, ne maistuivat.

Jumala rohkaisi minua pienellä tapahtumalla. Kännykkäni putosi kotelostaan, mutta ei mennyt onneksi rappusten raosta niiden alle. Sieltä sitä ei olisi saanut kuin portaat purkamalla, kalliiksi olisi tullut. Kiitos hyvälle Jumalalle tästä varjeluksesta. Sattumiin en usko, sillä sellaisia ei uskovalla ihmisellä ole, vaan hän kulkee johdatuksessa. Ja johdatus on aina hyvä ja oikea, tuntui miltä tuntui.

Kotona

juttelin naapurien kanssa pihalla, mukavia ihmisiä, suloisia lapsia. Join loput kahvini tallin päässä penkillä, laitoin uikkarit ja pyyhkeen kuivumaan. Kastelin herneitäni, annoin naapurin lapsille kypsiä palkoja.

Tuvassa

kuuntelin Juhana Pohjolan ja Juha Muukkosen vanhoja saarnoja sieluni vahvistukseksi, itseäni rohkaistakseni. Samalla tein valmiiksi Anitalle aikomani tukkapannan, tai käyttääkö hän sitä sitten hattunauhana, miten haluaa. Tai liekö värit ollenkaan hänelle mieleen, saa nähdä.

Päivä jatkuu,

lämmitän eilisiä ruokia, ehkä menen ulos, ehkä makaan sohvalla ja luen. Ilta on aamua viisaampi tässä asiassa.

Iloa päivääsi, arvoisa lukijani!