18.07.2016 - Maanantai ja kotona taas

Pyhäaamuna pilvisenä päivänä äidin kamarissa. Kuuntelen ohessa seurapuhetta Reisjärven opistolta, joka on vanhoillislestadiolaisten opisto. Uskon aivan samalla lailla kuin he opettavat Raamattua: evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta ja syntien anteeksiantamus on ydinasia Jumalan sanassa. Meille on valmistettu vapautus ja pelastus Jeesuksen täytetyssä työssä. Se on ainoa toivomme.

Kävin kuokkimassa

uusia perunoita pottumaalta ennen kuin alkaa mahdollisesti sataa. Keitin meille perunat ja pesin valmiiksi jo vähän myöhemmin keitettävät. Lähden tapaamaan lapsuudenystävää ja menemme lenkille, jos ei ole kaatosade.

Kolmen maissa hyppään

autooni ja ajelen kotiin. Pysähdyn viideltä Kokkolassa ja menen Lähetyshiippakunnan messuun. Minulla on kova tarve päästä seurakuntaan ja elää sen yhteydessä. Jani-Matti Yli-Lehto saarnaa. Hän on toiminut kuukauden myös Seinäjoen pastorina – meillä Vaasassa ei ole messuja heinäkuulla pastoripulan takia.

Maanantaiaamuna kotona

Perunat unohtuivat äidin luo – harmi! Luulin, että ne ovat autossa jo, mutta eivät olleetkaan.Kotimatkalla sain muutaman ukkoskuuron niskaani, tai siis auto sai, minä pysyin kuivana.

Kävimme lenkillä Anitan kanssa - 7 km peltoteitä - ihania tuoksuja, mesikoita tien penkoilla ojan vierillä, napsimme niitä poskeemme. Kävimme

tärkeitä keskusteluja.

Messuun kannatti

mennä! Tapasin siellä erään ystäväpariskunnankin. Väkeä oli nelisenkymmentä, paljon lapsiperheitä. Tulin hoidetuksi.

Ehtoollisvirtenä,

yhtenä niistä, oli Onpa taivaassa tarjona lapsillekin -virsi, joka on Fredrig Engelken sanoitus:

 ”Onpa taivaassa tarjona lapsillekin, jotka Jeesusta rakastavat,
kultakruunut ja valkeat vaattehetkin, harput joilla he soittelevat.

Puhdas kulta on tie jota astelevat kera laulaen enkelien,
Karitsan siellä kasvoja katselevat, veriuhria syntisien.

Siellä istuvat elämän lähtehellä, elon leipää he nauttia saa.
Poiss on yö, poissa kuolema häiritsevä, siellä Jumala ain valistaa.

Siellä murheen ja surujen taukovi vuo, ikilohdutus virtaelee, ylistystänsä autuas Herralle tuo, Hänen rinnoillaan lepäelee.”  

Nuo taivaslaulut

itkettävät minua, sillä heti tulee mieleeni, että siellä Ari on, taivaassa, ja hänellä on ihana osa, hyvä osa. Ja minä jäin tänne ja jotenkin minun pitäisi selvitä eteenpäin enkä tahdo yksin jaksaa enkä haluta olla. Haluaisin, että joku pitäisi minusta huolta – joku ihminen.

On vielä aamupäivä,

ja olo on stressaantunut. Miten ihmeessä on aina niin vaikea päästä alkuun, kun tulee reissusta kotiin! Ei tahdo saada otetta. On ikään kuin myöhässä kaikesta, ja on olevinaan tekemättömiä asioita läjäpäin. Iltayöstä luin yhden romaanin läpi, vaikken olisi jaksanutkaan. Oli vaan luettava, kun en jaksanut nukkumaankaan mennä.

Ei auttane muu, kuin lähteä kävelemään ja uimaan. Sitten Kelaan ja ruuan laittoon ja pyykkitupakin pitää varata. Tästä kai on lähdettävä. Jos vielä itseäni haluan piristää, niin voisin mennä TE-keskukseenkin jonottamaan.

Siunausta sinun päivääsi, arvoisa lukijani!

jk. Aamukahvit join ulkona, oli vielä aamuviileyttä, vaikka kello oli silloin jo puoli kymmenen.