05.06.2016 - Hänessä on mun voimani, Jeesuksessa
Kategoriat: Ajankohtaista
Olin vähän ulkopuolisen oloinen eilisissä lakkiaisissa, mutta en siitä masentunut, vaan aion rynnistellä vielä toiseenkin juhlakotiin. Sain kutsun taannoisen ilttisläiseni lakkiaisiin ja käyn siellä päivällä, jHs. Elämä on yllättävää, mutta turvallisesti se sujuu Korkeimman käden suojassa.
Lenkkeily
on vaan lisääntynyt, se antaa voimaa, terveyttä ja iloa. Jalan alle jää monta ajatusta. Ostin juuri ennen Arin kuolemaa uudet lenkkarit tämän kesän kävelyihin. En pidä violetista väristä erityisemmin, tai sanotaan, että se ei ole minun värini. Kuitenkin juuri sellaiset minun oli ostettava, sillä ne olivat parhaat jalkaani.
Jumala lohduttaa minua noiden kenkien kautta ikään kuin sanomalla: Minä olin jo ennalta suunnitellut, että Ari lähtee kotiin ja kävelet kesän surun ja kaipauksen merkeissä. Siitä merkkinä, että kaikki on minun kädessäni, johdatin sinut ostamaan tuon väriset jalkineet!
Kengät kestävät aikansa,
ehkä vuoden, vähän päälle riippuen, kuinka paljon kävelen. Ne voi heittää pois, kun ne ovat työnsä tehneet ja loppuun kuluneet. Sitten on aika hankkia uudet kengät, uusiin kävelyihin, toisenlaisiin polkuihin. Mutta nyt on aika kävellä näillä, se on seuraava kutsumukseni.
Aamu-uinti
oli viileä kävelyreissu. Tuuli napakasti, takki oli tarpeen. Päivän virsi sielussani soi tämän virren sanoilla:
| 1. Ei mikään niin voi virvoittaa, en muusta iloani saa, ei autuutta saa suurempaa kuin minkä Jeesus lahjoittaa. 2. En lepoa mä löytänyt, en muusta mistään tyyntynyt, ennen kuin löysin aartehen, ystävän, Herran Jeesuksen. 3. Muu vaivoissa ei lohduta, ei auta kuolon tuskissa, ei päästä alta murheitten kuin läsnäolo Jeesuksen. 4. Valmisti kuuliaisuuden, aukaisi oven autuuden Jumala meille Pojassaan, kun antoi hänet kuolemaan. 5. Ainoa anteeksantamus, ainoa synnin sovitus ja ainoa tie armohon Jeesuksen risti yksin on. | 6. On ainut neuvo huonolle, on ainut turva heikolle ja ainut meillä puolustus Jeesuksen esirukous. 7. Maailman viettelyksistä, kiusauksista, synneistä ainoa ompi pelastus Jeesuksen suuri rakkaus. 8. Ainoa tosi viisaus ja ainoa vanhurskaus, ainoa puhdas pyhitys on Vapahtajan yhteys. 9. Muut kuollessa ei rauhaa saa, ei kestä Herran kunniaa, ei pysy eessä Jumalan kuin seuraajat vain Karitsan. |
Lars T. Nyberg 1745. Suom. Elias Lagus 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1901. Virsikirjaan 1938.
Virressä on sanottu kaikki,
mitä ajattelen ja mihin panen toivoni. Tämäkin olisi hyvä hautajaisvirsi, mutta tätä en valinnut. Kauniita, sopivia virsiä on runsaasti, runsaudenpula. Uskon, että Arin hautajaisista tulee valtava menestys - taivaassa, ellei sitten maan päällä. Siellä vietetään niitä riemujuhlia, joita varten suursiivosin kotiamme muun muassa 25 vuotta sitten. Ajatukseni oli, että Ari paranee pian, sitten pidämme riemujuhlat - niitä me Arin kanssa odotimme.
Kerran avioliittoleirille mennessämme - siitä on ehkä 22 vuotta, suurin piirtein - Ari nukahti autossa vieressäni. Kun hän heräsi, hän sanoi nähneensä unta riemujuhlista.
Nyt ne ovat todellisuutta - erilaiset kun taannoin ajattelin. Lapsi on palannut pitkältä matkalta murheen laaksosta kotiin taivaallisen Isän luo. Siellä järjestetään juhlat, kun poika palaa:
Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. -Luuk 15. luvusta
Elliot kirjoittaa leskeyteen liittyen:
- - Hänen vallassaan on myös minun elämäni - ei siksi, että hän anastaisi minulta takaisin ne oikeudet, jotka oli antanut minulle luomistyönsä yhteydessä, vaan siksi, että olin itse nimenomaan pyytänyt häntä elämäni Herraksi. Olin rukoillut tapahtukoon sinun tahtosi. Tällaisen ylimaallisen vallan saapuminen ihmisen elämään tuo pakostakin tullessaan muutoksia ja saattaa joskus sekoittaa ihmisen omat kuviot perinpohjin.
Tämä oli juuri sellainen tapahtuma. Jumala oli tehnyt enemmän kuin vain "sallinut" jotakin "tapahtua" minulle. En osaa ilmaista asiaa sen täsmällisemmin kuin sanomalla, että hän on lahjoittanut minulle jotakin. Hän oli antanut minulle lahjan - leskeyden.
Kuinka voin näin sanoa?
Jumala ei kyyditse meitä kertaheitolla taivaaseen. Me jatkamme elämäämme tässä säröttyneessä maailmassa ja kärsimme tavalla tai toisella joskus omien, joskus toisten syntien seurauksista. Ristin muuttavan voiman kautta olen kuitenkin alkanut käsittää jopa kärsimyksenkin lahjaksi. Jumala näet tulee tähän rikkinäiseen maailmaan, surumme keskelle, ja antaa meille itsensä. - -
Kuolemallaan Jeesus antoi meille elämän. Jumalan Pojan vapaaehtoisesta antautumisesta rikollisten käsiin tuli suurin lahja, mitä koskaan on annettu - elämän leipä, murrettu laupeudessa. Tällä tavalla koko historian pahimmasta vääryydestä tuli parasta, mitä koskaan on tapahtunut.
Näin voi tapahtua meillekin. Jeesuksen ristillä meidän ristimme vaihtuu lahjaksi. -s. 38s Elisabeth Elliot: Yksinäisyys - erämaa vai tie Jumalan luokse
Elliot sanoo myös, että Leskeyttä ei voisi olla ilman kuolemaa- sinänsä selvä asia, vähän samanlainen kuin se, että testamentti tulee voimaan vasta, kun sen laatija on kuollut.
Korvien takusia
on ryhdyttävä kohta jynssäämään, jos aion ampaista onnittelemaan suloista Sinityistä. Peittelin muuten viime yöksi daaliani, sillä hallaa oli luvassa ja daaliat ovat herkkiä kylmälle.
Messu on klo 17
Kirjastonkatu viidessä. Tällä kertaa minulla ei ole onneksi soitto- tai muuta vastuuta. Siellä muistetaan Aria, se on ihanaa!
Juhannuksena olen kanttorivastuussa. Silloin on viimeinen messu ennen kesätaukoa, joka johtuu siitä, että pastorit ovat lomalla eikä ole riittävästi sijaisia. Elokuun 7. päivä siunataan Otto Granlund Luterilaisen Mikaelin srk:n sekä ruotsalaisen srk:n (en muista nimeä, perustettu hiljattain)pastoriksi. Sitten saanemme messun joka pyhä.
Arvoisa lukijani: jää Herran haltuun seuraavaan kirjoitukseeni asti - ja sen jälkeenkin!