21.01.2016 - Ulos ja lenkille!

Viime öinen unenioli hauska. Asuimme yhä vuokralla aiemmassa kodissamme, joka oli iso tiilitalo. Odotin rekkaa, joka tulee hakemaan talomme, sillä aioimme siirtää sen Vaasasta Helsinkiin. Yhtäkkiä hoksasin, ettei ole tullut kysytyksi lupaa talon omistajalta siirtämiseen. Yritin soittaa, mutta puhelimen kanssa kävi kuten usein unissa: numeroita ei löytynyt, yhteyttä ei saatu. Salaa ajattelin, että taitaa omistaja vaan tykätä, kun talo siirtyy lähemmäksi heidän nykyistä kotiaan.

Mukava

katsella elokuvia unissaan, ainakin tuollaisia kesyjä. Tv:stä olen katsollut norjalaisia sarjoja. Eilen yritin katsoa muka paria viihdekuvaa, mutta ne olivat niin tyhmiä, etten halunnut käyttää aikaani moisiin. Se, mitä luemme ja katsomme, vaikuttaa ajatteluumme ja mieleemme enemmän kuin arvaammekaan.

Eräs kohtalo

jäi viimeksi kertomatta. Sain kauniin joulukortin 40 vuotta kirjeenvaihtokaverinani olleelta Janelta Englannista. Olin iloinen, sillä emme ole muutamiin vuosiin olleet aktiivisesti yhteydessä, satunnaisesti vain. Postikin tuli vanhalla osoitteella, mutta postilaitos on tehokas ja tuo kirjeet uusiinkin paikkoihin. Vastasin hänelle innokkaasti, kerroin vähän kuulumisia ja jäin odottamaan häneltä mahdollista kirjettä.

Kirje tulikin

tällä viikolla, ihanaa, hän vastaa näin pian! Olin jo suunnitellut mielessäni mahdollista matkaa häntä tapaamaan. Mutta posti olikin Janen sisarelta. Hän kertoi olevansa hyvin pahoillaan, kun joutuu ilmoittamaan, että Jane on kuollut 1. päivä tammikuuta. En meinannut ymmärtää ollenkaan.

Ystäväni oli sairastunut toistamiseen syöpään, joka vei hänet. Olimme aivan saman ikäisiä. Varmaan Jane ajatteli ihmisiä, joiden kanssa on ollut tekemisissä elämänsä aikana ja halusi lähettää viimeisen viestin, minullekin. Onneksi hän laittoi myös osoitteen, ja onneksi sisar kirjoitti minulle. Aion vastata hänelle, kun saan aikaiseksi.

Tuntui kummalliselta, katoavaisuus tuli lähelle. Sytytin kynttilän Janen muistolle, tuli haikea olo.

Kadonneet ja löydetyt -palstan

voisin perustaa helpostikin. Aina olisi kerrottavaa. Tällä hetkellä hukassa on uimapuku ja pyyhe, jotka minulla on avannolla mukanani. No, otin toisen uikkarin ja pyyhkeen, kun lähdin tänä aamuna uimareissulleni. Ehkä uikkarit jäivätkin pukuhuoneeseen. Mutta ne eivät olleet siellä, enkä ole kotoakaan löytänyt. En sure niitä, tulevat varmaan vastaan jostain.

Tein reilun 6 km lenkin samalla. Oli ihmeen kylmä pakkassää, aurinko ei vielälämmitä. Silmälasitkin jäätyivät. Kamerasta loppui virta. Sain sentään joitakin kuvia.

Ruisleipäaineksista saa helposti

leipää. Kiitos kälyseni, joka annoit pussin joululahjaksi! Pikku-Amanda (nimi muutettu) tulee kohta luokseni kylään äitinsä kanssa ja jää hoitoonkin hetkeksi, ja hän voi pureskella ruisleipää. Toki itsekin tykkään siitä kovasti, hetkessä syön pellillisen, kun leivon. Vain vesi ja hiiva tarvitsee lisätä ja taikina on valmis! Kätevää!

Olen kuunnellut

saarnoja, opetuksia ja Psalmeja. Samalla kutimet viuhuvat. Väsyttää mukavasti, ulkoilu sen tekee. Tästä lähtien laitan kellon soimaan aamuisin, että pääsen jälleen aamurytmiin. Tänäänkin se soi, joten jäi uni jäi kesken, enkä tiedä, sainko omakotitalonsiirtolupaa.

Aurinkoisia päiviä tulkoon iloksemme lisää, ja olkoon päiväsi siunattu, arvoisa lukijani!

Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. -Matt 18:3

jk. Onpa mainio blogikirjoitus:

http://www.lhpk.fi/kaappaus-kristillisyydessa/