19.11.2015 - Kotikonnuilla

Palasin äidin luota

ja päätin käydä paluumatkalla syömässä. Aioin mennä sairalaan Arin tilannetta katsomaan yhtä soittoa ja sen takia oli syötävä kunnolla. Jos olen nälkäinen sen lisäksi, että olen väsynyt, saatan olla myös hiukan kiukkuinen. Sitä en tahtonut, joten änkesin huoltoasemalle ruokailemaan.

Vain pieni kömmähdys sattui, kun työntelin tarjotinta kassaa kohti. Kotikalja kaatui lautaselle ja kasteli myös leivän. Kassaneiti toi uuden tarjottimen.

Jälkiruuaksi

oli iso kulho kermavaahtoa, mutta vain pieni kulho hilloa. Se ei siis voi olla kiisseliä. No, ehkä kermavaahto onkin rahkaa ja sen päälle lorautetaan hilloa. Mutta kumpia lautasia on tarkoitus käyttää, syviä ruokalautasia vai asetteja?

Kävin syömässä eturuuan ensin (hyvin kostutettua) ja palasin hakemaan edellä mainittua. Päädyin ottamaan rahkaa syvälle lautaselle ja hilloa päälle. Rahka on minusta hyvää. Kun istuin paikallani syömässä, näin toisten ruokailijoiden palaavan jälkkärimatkaltaan - asetti kourassaan. Voi ei, sen takia ne siellä kassalla katsoivat niin kummasti keittolautastani! Tajusin myös, että lautanen oli tietysti keittoa varten, "sammio" oli lautasten lähettyvillä.

Vielä tässä vaiheessa en nauranut, olin vain hiukan nolo. Kauhoin kermavaahtoa poskeeni, makoisaahan se oli. Mutta ajettuani kymmenisen kilometriä vinttiini syttyi viimein oikea valo: siellähän oli LÄTTYJÄ tarjolla! Kermavaahto ja hillo kuuluivat niiden kanssa otettavaksi... Olin nähnyt lätyt ensi kierroksella, mutta UNOHTANUT sitten.

Olin hyvin kiitollinen, että kyseinen ruokapaikka on etäällä, eikä minulla ole sinne mitään asiaa välttämättä koskaan. Hävettää se kermavaahtoannos, mutta ei niin paljon, etteikö vieläkin naurattaisi...

Minulla lienee siis

hahmotushäiriö muiden häiriöiden lisäksi. Tunnen oloni epämiellyttäväksi uudessa tilassa, jossa on runsaasti tavaraa, joista minun pitäisi erottaa se, mitä tarvitsen tai mitä minun pitäisi valita. Pidän itseäni kuitenkaan suhteellisen normaalina tapauksena näistä pikku kompasteluista huolimatta.

Johdatusta että

menin Arin luo. Sain laittaa häntä parempaan asentoon, saatoimme rukoilla. Sain jutella osastonhoitajan kanssa, muidenkin hoitajien. Ari hymyili, oli tyytyväisen oloinen, vaikka myönsi, että äkillinen muutto toiselle osastolle oli shokki hänelle kuten se oli minullekin. Kuin pottusäkkejä vaan ihmisiä heitellään paikasta toiseen eikä ole aikaa sopeutua muutokseen.

Levollinen mieli jäi hoitajien kanssa juttelusta. Mutta rukousaihekin olisi: paineilmapatjan saaminen Arille. Hänellä oli sellainen aiemmin, mutta nyt ei. Jumala tietää, hän hoitakoon tämänkin asian. En jaksa murehtia, en miettiä. Polla pimenee murheista.

Mailis Janatuisen opetuksesta

joitakin huomioita. Hän opetti viime sunnuntaina Joonan tarinan Vanhasta Testamentista:

- Jumala heittää verkon pakenevan lapsensa tielle

- Merimiehet laivassa tulivat uskoon ja rukoilivat Jumalaa. Joona rukoili vasta kun oli kalan mahassa

- Usko on sitä, että elämänsä sotkenut ihminen avaa suunsa ja rukoilee!

- Joona oli Jeesuksen esikuva

- Salasana Joonan kirjassa on jae 10 luvussa 2: vain Herrassa on pelastus -> käännekohta -> kala oksensi Joonan kuivalle maalle

- Herätystä ei tule ilman lain saarnaa: väkivalta (viihdepelit lapsilla nykyään!), abortit, seksuaaliset synnit: niistä on tehtävä parannus!

- Joonan puhe toi herätyksen: niiniveläisten omatunto todisti, että Joona on oikeassa

Noihin aikoihin, opetti Mailis,

oli tapahtunut sellainen luonnonilmiö, että aurinko oli pimentynyt. Se oli pahaenteinen merkki ihmisten mielestä. Ehkä se osaltaan oli jo herättänyt ihmisiä.

Herättävätkö Pariisin tapahtumat meitä ajattelemaan, että tämä voisi olla Jumalan puhetta?! Tahtooko Herra valmistaa eurooppalaisten sydämiä pakolaisvirran ja terroritekojen kautta?

Merkit valmistavat, Sana herättää!

Joona teki tehtävänsä, mutta hänen viimeisiksi sanoikseen Raamatussa jäivät ikävät sanat: "Oikea on vihastumiseni kuolemaan asti."

Enemmän kuin Joona on kuitenkin se, jonka esikuva Joona oli, eli Jeesus. Matt 12:41 sanotaan:

Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joonas.

- Jeesus rakastaa, on lempeä, pitkämielinen - minä en... Hän on tätä kaikkea niitä kohtaan, joita minä en jaksa, pysty, osaa rakastaa. Meidän ei tarvitse julistaa omaa rakkauttamme vaan Jumalan! Tästä Mailis oli saanut voiman jatkaa lähetystyössään Japanissa tuntiesaan itsensä kyvyttömäksi rakastamaan japanilaisia.

- Armonvälineet, siis kaste, ehtoollinen ja Jumalan sana,luovat uskon. Jos et usko, mutta tahtoisit, lähde siis sanan kuuloon;raamattupiiriin, seurakuntaan. Sanan kautta usko syntyy!

Huomenna on mahdollista lähteä raamattupiiriin Rewell Centeriin klo 18. Tervetuloa, jos Jeesus kutsuu sinua, hyvä lukijani!