08.07.2015 - Katiskan omistaja!

Ehkä en kuitenkaan ota mitään katiskaa mökille, sanoin veljelleni. Myöhäistä, sanoi veli. Tallin edessä on sulle katiska paketissa. Niinpä sitten heitän katiskan veteen, mutta en aivan vielä. Katiskaa pitää kasata, mutta minulle se on mahdoton tehtävä. En osaa lukea ohjeita.  En ymmärrä, mitä ne tarkoittavat. Odotan siis perheemme kalamiestä, keskimmäistä poikaa, käymään ja katiskaa kokoamaan. Kalastuslupakin täytyy hankkia, ihan kuten oikeatkin kalamiehet tekevät.

Tulin kotoa

mökille pyhäiltana, kävin uimassa, nukuin yön ja aamulla kävin uimassa seitsemältä herättyäni. Sen jälkeen heitin kimpsut autoon ja huristelin Nivalaan äidin luo. Äiti odottaa aina lapsiaan käymään, sekä vanha äiti että tällainen keski-ikäinen äiti. Eräs tuttavani sanoi kerran, kun puhuimme asiasta: -Me äidit odotamme aina lapsiamme, eivätkä he koskaan käy luonamme tarpeeksi usein!

Äidin kanssa

kahvittelimme pitkään ja hartaasti. Äidin kodin ovirappu oli tarkoitus maalata, minä sanoin maalaavani sen. Teinkin niin, veli järjesti senssit, minä vain heiluttelin pensseliä. Viime aikoina olen tehnyt äidin luona joitakin asioita, joihin vanhemman ihmisen on hankala pystyä: kaahin rappusilla ja putsaan katossa olevat ilma-aukot, pesen liesituulettimen, vedän lieden ulos seinästä, pesen jääkaapin tai jotain muita tällaisia, sinänsä pikku juttuja. Tällä kertaa hoipuin rapuilla, joista äiti piti kiinni ja puhdistin ilma-aukot ja liesituulettimen. Veljien tytöt hoitelevat samoja tehtäviä.

Yövaellus jäi väliin,

sillä sääsket ahmivat Helinää erityisen innokkaasti eikä hän jaksanut ajatella metsäreissua. Sen sijaan Anita ehdotti savusaunaamista hänen vanhempiensa saunassa. Tämä on ollut toivelistallamme talvesta lähtien, tämä saunominen. Anitan isä oli lämmittänyt saunan, ja me

naiset painelimme paikalle koivujen katveeseen eväskoreinemme. Savuinen, kesäinen, mitä ihanin ilta! Jaoimme elämästämme sen, mitä ennätimme, istuimme vastomassa lauteilla, välillä vilvoittelimme kuistilla. Huikkasimme kiitokset isäntäväelle lähtiessämme.

Äidin kanssa kirkolla

tiistaina. Äidiltä olen perinyt kirjalliset taipumukseni sekä sanailemisen. Äiti on siinä mainio. Hän on kirjoittanut puolen metrin pinon tietoa vihkoihin yli puolesta vuosikymmenestä, jonka hän on elänyt emäntänä ja sittemmin eläkeläisenä Haikaperällä. Keskinäinen sanailumme ja nauraminen on melkoista välillä eivätkä veljeni jää heikoille ollenkaan. Päinvastoin.

Kirkolta ostimme kanankoipia eräästä kaupasta, valmiiksi paistettuja. Mennäänpäs hakemaan niitä käpäliä, vai mitä ne olivatkaan, äitini sanoi. Sen jälkeen nauroimme niin, että silmät vuotivat. "Kirkolta" tarkoittaa siis kirkonkylää kauppoineen, vaikka kaupunkihan Nivalakin on.

Isäni oli enemmän rautakankimallia, raivaajasukua

ja siitä olen kiitollinen. Sitä rautakankea on siirtynyt runsaasti minullekin verenperintönä. En heilu joka tuulen mukana. Olisin taipunut ja taittunut aikapäiviä, ellen olisi isäni kaltainen monessa asiassa. -Vastakohtaisuudet täydentävät toisiaan. Ari ja minäkin olemme aika erilaisia perusluonteiltamme, vaikka meissä on monia yhteisiäkin piirteitä.

Illalla ajelin kyläpaikkojen kautta

mökille. Kävin ostamassa Kertulta muutamia runokirjoja, joita suosittelen muillekin. Hengellistä opastusta ja rohkaisua. Samalla jaoimme hiukan jotain pikaisesti maailman menosta, sen hengellisistä kuvioista.

Seuraavaksi poikkesin Serkkulaan Ylivieskaan. Paljon kauniita kukkasia, juttu- ja kahvihetki serkkujen kanssa ja matkaan taas.

Ruokaa ja maitoa

Kannuksesta tienvarsikaupasta, mökillä olin puoli kymmenen maissa. Ensimmäiseksi kävin nostamassa kaatuneen pelakuun saunan edestä pystyyn ja kävin muutenkin tarkistamassa, että kaikki oli kunnossa pihalla. Kanniskelin autosta tavaroita moneen otteeseen sisälle ja osan jätin ulos. Istutin koristekurpitsan taimet ruukkuihin, joita sain äidin varastosta. Sääsket pitivät seuraa hermostuttavalla tavalla.

Lopuksi syöksyin uimaan! Olipa järvi kaunis ja tyyni, taivas heijastui veteen. Oli haettava kamera ja otettava pari kuvaa, vaikka eihän sitä

tunnelmaa saa kuviin niin kuin tahtoisi.

Mökin omistajat

kävivät mökillä poissa ollessani ja onneksi he suhtautuivat myönteisesti raivausintoiluuni. Niinpä tarkoitukseni on jatkaa viikatteen kanssa heilumista ja muutakin raivaustoimintaa jahka aurinko kuivattaa maata ja puustoa. Nurmikon ehkä leikkaan tänään, sillä ensi yönä on luvattu sadetta. Viime yönäkin on satanut, sillä nurmikko oli aivan märkä. Hyvä sikäli, että ennätän vähän lueskella ja kirjoittaa.

Pohdin jo keväällä,

miksi ihmeessä Jumala johdatti minulle tämän paikan ja juuri tänä kesänä, tämän mökin siis. Haukoin henkeäni, kun luin Cowmanin kirjan tekstiä heinäkuun 5. päivänä! Tämä mökki on kalliolla, lähteitä on myös runsaasti, ihan kuten tekstissäkin... Laitan lainauksen lopuksi, koska ohjelma ei näköjään salli minun poistua "lainaustilasta" tekstin jälkeen.

Lainaan tämän päivän tekstistä myös pätkän, samaisesta Cowmanin kirjasta. Näiden myötä toivotanhyvää ja virkistävää heinäkuun päivää, sinulle arvoisa lukijani!

Kaleva-lehdessä on maanantain numerossa mielipidekirjoitukseni ja sama tänäänPohjalaisessa. Katsotaan, suostuuko Keskipohjanmaa julkaisemaan juttua. Laitan sen Kirjoituksiin tänne blogiini. Sitä saa jakaa, jos haluaa, kuten blogini osoitetta myös. Helpoimmin tänne löytää, kun googlettaa nimelläni.

 ...katso, minä taivuttelen hänet, kuljetan hänet erämaahan... minä annan hänelle sieltä alkaen hänen viinimäkensä...-Hoos 1:14,15

Outo paikka viinimäelle - erämaassa! Voisiko se merkitä sitä, että sielu voi saada suurimmat siunaukset erämaassa - yksinäisessä paikassa, jonne harvoin itse etsiydyt? Siltä se näyttäisi, eikä vain siltä, sillä "Aakorin laakso", joka nimi merkitsee katkeruutta, muuttuu toivon portiksi. Ja hän on laulava siellä niin kuin nuoruutensa päivinä!

Jumala tietää, että tarvitsemme erämaakokemuksia. Hän tietää missä ja miten kuljettaa meidät sinne saamaan jotakin pysyvää. - -

- Emme koskaan tiedä, minne Jumala kätkee lähteensä. Me näemme kallion emmekä voi arvata lähteen olevan siinä. Näemme kivikovan paikan, emmekä voi tietää sen olevan lähteen kätköpaikka. Jumala johdattaa minut koviin kokemuksiin, ja niissä huomaan päässeeni iankaikkisten lähteitten alkusuonille. -Virtoja erämaassa

...he kohottavat siipensä kuin kotkat-Jes 40:31

- - Ei ole olemassa taakkaa, joka ei tulisi meille siunaukseksi, jos vain tartumme siihen mielellämme ja kannamme sitä sydämen rakkaudella. Jumalan tarkoitus on, että velvollisuuksistamme tulisi auttajiamme. Jos kieltäydymme kumartumasta kuorman alle, menetämme samalla uuden mahdollisuuden kasvaa sen alla. -J.R. Miller Cowmanin kirjassa Virtoja erämaassa, heinäkuun 8. päivän tekstissä. (Huom! Tästä kirjoitan mielipidekirjoituksessanikin!)