09.07.2015 - Kuin alituiset pidot!

Otsikkoni on osa Sananlaskujen jaetta, jossa sanotaan, että KIITOLLINEN MIELI ON KUIN ALITUISET PIDOT.

Lähes joka ilta ihmettelen onnea ja autuutta, mitä koen elämässäni. Samanaikaisesti taustalla on tietysti kaikenlaisia tunteita, suruja, murhetta, joskus huoltakin. Mutta ne jäävät yleensä kiitollisuuden varjoon. Kiitollinen mieli on kuin suojapeite masentavien ja negatiivisten ajatusten päällä. Jumala sen on antanut ja antaa. Se ei ole omaa hyvyyttä vaan se on lahja. Erityisen kiitollinen olen tästä lahjasta!

Eilinen päivä

oli työntäyteinen. Löysin mökin varastosta VESURIN, jota halusin testailla monen vuoden jälkeen. Möhläsin, kun uinnin jälkeen, (uin kuudesti eilen), pyyhe olalla menin kaatamaan vielä yhden lepän, kun vesuri oli lähistöllä. Kinttaita en muistanut laittaa ja niinpä oksa teki reiän sormeen ja veret tirskahtivat reiästä. Hyvä opetus, ei saisi olla liian ahne edes sinänsä tärkeille asioille kuten työnteolle.

Vesurihommien

jälkeen leikkasin nurmikon. Päivettääkseni edes hiukan valkoisia sääriäni suihkuttelin reippaasti sääskimyrkkyä ympäriinsä ja sainkin olla rauhassa sääskiltä ja lontustella koneen perässä shortseilla ja hihattomalla paidalla. Kuulosuojaimet puolestaan estävät kuulemasta käpyjen pauketta ruohonleikkurissa, mitä ääntä inhoan, sillä en pidä äkillisistä äänistä.

Töistä selvittyäni

Mirkku tuli iltakylään ja saunomaan seurakseni. Hän on eräs neljästä lastemme anopeista. Pelkästään itselleni en viitsi saunaa lämmittää, sillä uiminen ajaa minulle saman asian, paitsi tukka jää silloin pesemättä. Nautimme löylyistä ja uimme monta kertaa. Limsaa ja saunamakkaroita söimme saunakamarissa ja katselimme Mirkun kuvia Santiago de Compostelasta. Ilta oli antoisa ja minä kippasin itseni nukkumaan jo kymmeneltä. Ihana kun uni tulee!

Aamu-uinnin

jälkeen oli laiska olo enkä tehnytkään mitään erityistä ennen kuin lähdin verikokeisiin kaupunkiin ja sen jälkeen kodin kautta Arin luo. Tytärkin oli siellä lapsineen pistäytymässä ja nautimme tuomani kahvit ja kahvilan pullat. Kun tytär lähti, menimme Arin kanssa parvekkeelle ja luin hänelle lehdessä olleen mielipidekirjoitukseni. Ari piti siitä, huomasin selvästi ja kyllä hän sen ilmaisikin. Kyselin välillä, onko näin, oletko samaa mieltä ja kyllä hän oli.

Ennen lähtöäni menimme Arin huoneeseen ja leikkasin hänen hiuksensa. Hoitajat tulivat laittamaan Arin vuoteeseen ja hän jäi väsyneenä ja tyytyväisenä lepäämään ja varmaan nukahtikin. Arvelin, että tulen huomennakin, sillä sellaisia suunnittelen.

Arin luota

tulin mökille ja kaivoin airot esiin ja tyhjensin veneen. Lähdin soutelemaan. Itse asiassa olen aika arka, mutta päätin, että nyt soudan ja uitan matoa. Niin teinkin. Soutaessani vedin onkea perässäni, mutta yksikään kala ei ollut kiinnostunut matopahaisesta, jonka olin laittanut koukkuun. Olkoot ilman, jos eivät makoisat madot kelpaa arvon kaloille!

Soutelu

oli joka tapauksessa ihanaa: soudin pikkaraisen järveni melkein päästä päähän ja lopuksi takaisin poukamaan. Liki oli, etten tehnyt "elinatätejä": nuoruuden hupaisa muisto minulle, ei tädille, on se, kun tätini seisoi toinen jalka veneessä, toinen maalla. Ja vene alkoi erkaantua maasta. Lukija arvaa, mitä siitä seurasi.

Mutta minä vältyin tädin kastumiskohtalolta tällä kertaa ja pääsin kuivin jaloin maalle. Uimaan oli taas mentävä, soutaminen auringonpaisteessa ja rankka kalastustyö siinä ohessa panee hikoilemaan.

Söin vuoteessa maaten, mikä on yksi paheistani, aamulla paistamiani pihvejä ja luin romaania. Tällä kertaa menossa jokin lapsellinen,  ikivanha Woodehousen kirja, jossa ei ole paljon päätä eikä häntää. Mutta se on juuri sellaista helppoa ja huoletonta, jota luen mielelläni joskus väsyneenä, kun en jaksa omaksua mitään erityistä lukemastani.

Lukeminen

ei pitkään tyydyttänyt oloani, vaan piti saada toimintaa. Niinpä suihkuttelin sääskitököttiä jälleen joka puolelle, shortsit, hihaton paita, lierihattu ja saappaat sekä vesuri aseenani kävin rantalepikon kimppuun. Napsuttelin poikki pari nelimetristä leppää, jotka eivät miellyttäneet metsurinsilmääni. Lisäksi pieniä vesoja ja oksia katkoin ja raahasin kaiken metsän reunaan. Oksin paksuimmat ja vein rungot grillikatoksen alle kuivumaan, kuten kuvittelen, että olisi hyvä tehdä. Jossain vaiheessa aion katkoa ne, en vielä ole varma, millä vehkeellä.

Ukkonen

alkoi jyristellä. Mutta sade tuli vasta sen jälkeen, kun olin jo tullut sisälle ja käynyt taas kerran uimassa. Onpa mukava napottaa sisällä kirjoittamassa, kun nurmikko on sievä ja siisti ja vettä sataa!

Cowmanin kirjasta

jaan tänään 7. heinäkuun tekstistä osan:

...hän teki minut hiotuksi nuoleksi.... -Jes 49:2

- - Koska Jumala tietää, minkä paikan Hän on tarkoittanut meidän täytettäväksemme, niin antakaamme Hänen tehdä meidät siihen sopiviksi. Koska Hän tietää, mitä työtä olemme tekevä, niin luottakaamme Hänen koutukseensa siihen työhön sopivaksi. - - Virtoja erämaassa -kirjasta

Siunausta sinun kesäpäivääsi/iltaasi, arvoisa lukijani!

jk. Kone ei huolinut uusia kuvia, joten laitoin entisiä...