25.06.2015 - Aattoseuroja kuuntelen

Yön nukuin makeasti, heräsin jo viideltä, silloin taisi vielä sataa. Koko yön kuuntelin sadetta unen läpi. Kyllä sitä riittikin.

Seitsemältä

kävin tyhjentämässä taas veneen, ettei se uppoa. Kurjet tapansa mukaan lähtivät lentoon pellolta, kun minä ilmestyin punaisessa sadetakissa. Kävin uimassa samalla reissulla.

Minulla ei ollut mitään tekemistä, siis todellista tekemistä ja minua alkoi ahdistaa. Päätin lähteä käymään kotona. Kymmeneltä olin lenkkivaatteissani reppu selässä marssimassa maantiellä. Kolmisen tuntia matka kestää kävellen, mutta olin valmis liftaamaan, jos autoja näkyy.

Vajaa puoli tuntia

ehdin kävellä ennen kuin ensimmäinen auto tuli takaapäin. Liftasin ja sain kyydin kaupunkiin asti. Olipas passelia. Tietysti olin rukoillut ja pyytänyt kunnollista kuskia ja kyytiä itselleni ja sain sellaisen. Toivotin Jumalan siunausta kuljettajalle, kun hän jätti minut lähelle kotia.

Sen jälkeen olen käynyt pyörällä Arin luona, soitellut asiapuheluita ja muita ja saanutkin jonkun puhelun ystävältä. Olen lukenut Raamattua sohvalla maaten, kahvia hörppien ja käynyt lenkillä ja uimassa. Merivesi on 17,5 asteista. Naisia oli jumppaamassa Hietasaaressa. Minulle sopii parhaiten kävely omaan tahtiin, mutta toisinaan on kiva saada kävelyseuraa.

Kävelin

tietoisesti pitkin Vaasanpuistikkoa, sillä joka toinen kadulla vyöryvistä autoista oli matka-auto taimatkaperävaunu auton perässä matkalla Söderfjärdeniin Suviseuroihin. Minusta se oli juhlallista. Monet kaupunkilaiset näkevät ja seuraavat autojonoja.

Väistämättä rukoukseeni tuli Jeesuksen sanat ja ajatus:

Tunteeko tämä Vaasan kaupunki etsikkoaikaansa? Kääntyvätkö tämän kaupungin asukkaat Jumalan puoleen? Voi, Herra, anna sen tapahtua!

Olen kotosalla huomisiltaan. Jään kuuntelemaan seuraohjelmaa.Herran haltuun, arvoisa lukijani!