Kategoriat: Ajankohtaista

Tiistain viikatepäivä

Tytär ja lapsenlapsi seurassani tänään

tuntui vahvimmin vasta eilen. Niinpä olikin aika helpottavaa jäädä vain kotiin eiliseksi päiväksi ja illaksi ja yöpyä siellä myös. Illalla kävin tunnin lenkillä ja uimassa, kun tunsin oloni huonoksi, melkein sairaaksi. Lenkkeily paransi oloani.

Mielipidekirjoitus

syntyi eilen. Viikkoja, ellen kuukausia jo, olen miettinyt aihetta: Mitä pitkäaikaissairaan omaisen olisi hyvä tietää. Nyt sitten vaan kirjoitin sen paperille ja se sujui aika helposti. Tytär luki sen ja antoi palautteen, lähetin sen sitten Kalevaan ja Pohjalaiseen. Katsotaan, tuleeko se lehteen. Toivon ja rukoilen, että se olisi edes yhdelle ihmiselle rohkaisuksi. Laitan sen sivuilleni Kirjoituksiin sitten, kun se on ollut lehdessä.

Kummittyttöni tuli sisarensa ja kahden nuorimman lapsensa kanssa illalla myöhään Suviseuroista luokseni yöksi. Se oli mukavaa. Tänäkin iltana he menevät kotiini nukkumaan, mutta itse lähdin mökille.

Menimme tyttären ja tyttärentyttären

Kossit on kosseja seurapaikallakin

kanssa päivällä bussilla Suviseurapaikalle Söderfjärdeniin, joka sijaitsee noin 10 km keskustasta. Matka kesti tunnin, sillä loppupäässä oli ruuhkaa. Viimein saavuimme juhlakentälle. Vastassa oli serkun tytär ystävineen, olimme sopineet treffit sinne.

Yhdessä menimme syömään mainiota lohikeittoa. Voi vain ihmetellä organisointia kentällä! Sekä käymälät että ruokapisteet olivat siistejä ja niitä oli RUNSAASTI. Ei mitään pitkitä jonotteluja vaan kaikki sujui.

Puheita emme ehtineet

paikalla kuunnella, sillä seurustelimme sukulaisten kanssa. Tuttujakin näin vain sattumoisin kuten kummitytön lapsineen. Ihme onkin, jos siellä tapaa jonkun tutun, kun väkeä on niin mahdottoman paljon. Kävimme kirjapisteessä ja lähetimme muutaman kortin ja sain lahjaksi Idukselta kirjan, johon hänkin on kirjoittanut osasen. Kiitos siitä hänelle, alan pian lukea sitä.

Paluumatka sujui nopeammin, ei ruuhkia. Bussissa oli muitakin meitä seuraturisteja. Jäimme lähellä kotiani bussista lastenvaunujen kanssa. Hain ämpärillisen vettä ja Terhi harjasi vaununrattaat ja saappaansa kurasta, ettei auto likaannu kamalasti. Itse olin matalat saappaat jalassa liikkeellä. Kuraa oli roiskunut polviin asti.

Terhi kyyditsi minut

Juhannusyön taikaa, yön rauhaa ja lepoa

mökille saman tien. Vettä ja tietokone ja jotain muuta mukaan vaan. Olen käynyt uimassa, pitänyt tulta kamiinassa ja käynyt uimassa. Vähän oli kolea sää, vaikka aurinko paistaa, mutta uiminen on aina hyväksi.  Tosin en pystynyt kunnolla käyttämään vasenta kättäni, luulen, että viikatteen heilutus jumitti lihaksia tai jotain.

Kuuntelin äsken vaihteeksi Evankeliumijuhlien ohjelmaa ja kenties jatkan vielä sen kuuntelua. Samalla maistelen raparperipiirakkaa, jonka tekaisin tänne tullessani. Löysin raparperia kasvamassa ryteiköstä, jota niitin viikatteella tiistaina, mutta en ole jaksanut tehdä raparperille mitään, vaikka piirakka on ollut mielessäni. Nyt se on tehty. Jääkaapissa oli yksi maidonloppu hapantunut, vanha päiväys, mutta toivon, että toinen purkki pysyy käyttökelpoisena huomiseen asti, sillä ilman sitä en voi kahviani juoda.

Ilta ja väsymys

painavat päälle. Huomisaamuna ei toivottavasti sada, kuten tänä aamuna minulle yllätykseksi taas satoi. Aion mennä huomenissa kotiin, saa nähdä millä kyydillä. Viideltä on messu omassa Mikaelin seurakunnassamme ja autonikin pitäisi kotiutua huomisiltaan mennessä.

Iloista mieltä viikonloppuusi, arvoisa lukijani!