17.06.2015 - Maalaismaisemissa

Kirjoitin pitkät pötkyt

ja olin juuri tallettamassa tekstiä, kun kone läväytti lapun luukulle ja kaikki hävisi. Mutta minkäs teet. Ehkä minulle tekee hyvää tällainen, kun olen kovin kärsimätön.

Nukuin yli kymmeneen, olin väsynyt. Kuulin unen läpi kurkien aamulaulua. Aurinko paistoi verhojen raosta, kun viimein nousin. Uinti aloitti päivän pirteästi, aamukahvi sen jälkeen maistuu mainiolle. Samalla kuuntelin Vivaldin konsertteja radiosta. Pidän todella klassisesta musiikista. Se ei vaadi kuulijalta mitään, mutta antaa paljon.

Iltapäivällä

jatkan kirjoittamista. Kävin keräämässä nokkosia ja laitoin ne kuivumaan takan päälle kahdelle pellille. Nokkosista leviää tuoreena voimakas tuoksu, vai sanoisinko melkein haju. Ruoka on uunissa, kodin täyttää valkosipulin ja sipulin aromikas tuoksu. Uuni on tehokäytössä: siellä on samaan aikaan raparperipaistos sekä mustikkapiirakka ruun lisäksi. Toivon vaan, ettei valkosipuli maistu piirakoissakin.

Soitin äidilleni

pitkän puhelun. Hän oli keittänyt punaista heraa koko eilisen illan. Se on nivalalainen perinneruoka, jota keitettäneen muuallakin, mutta lähinnä tuolla seudulla. Se on tosi tykkyä syötävää: osaan lämmintä maitoa lisätään juustonjuoksutetta, jolloin maidosta muodostuu juustoheraa. Muu maito keitetään ja siihen lisätään herat. Sitä keitetään niin kauan, että nestettä haihtuu ja sekä maito että juustot paistuvat oranssinruskeaksi, vaikka sitä punaiseksi sanotaankin.

Punainen hera, etenkin äitini keittämä, on makeaa ja maukasta. Siihen ei tarvitse lisätä sokeria eikä mitään. Se on siis todella tiivistettyämaitoa. Nam!

Joutsenpari

ui järvellä aika lähellä minua, kun kitkin roskaheinää pensaiden juurelta samalla, kun keräsin niitä nokkosia. Toisella rannalla myös joku tai jotkut kurjet ovat metelöineet koko päivän. Mitä asiaa niille on ja kenelle?

Aurinko paistaa, tuuli ei ole tänään kovin voimakasta. Kannoin samettiruusut ja pelakuut ulos aurinkoon. Verannalla on noin 14 astetta lämmintä, auringossa enemmän. Illalla kannan kaikki takaisin, sillä tänäkin aamuna lämpöä oli vain kymmenisen astetta ja huomisesta lähtien on taas sateista. Samalla tietysti viileämpää.

Mökillä olo

on aina vaan mieluisempaa minulle. Lähtemisestä pois täältä tai kotoa tänne en pidä, mutta saapuminen tänne tai kotiin on mukavaa.

Janatuinen puhuu osuvasti. Tässä taas muutamia poimintoja:

Publikaani ei pyytänyt mitään halpaa armoa: että Jumala armahtaisi häntä pelkkää kiltteyttään. Hän käytti rukouksessaan sanaa, joka tarkoittaa "olla armollinen uhrin tähden". Publikaanin rukous tarkoitti tätä: "Ole minulle armollinen sovituksen perusteella. Ole armollinen siksi, että tässä temppelissä on tänäänkin uhrattu lammas minun syntieni tähden. Sinä olet luvannut, että syntiuhrin veri saa aikaan sovituksen. Siihen lupaukseen minä nyt turvaan." Tämän uskon perusteella publikaani sai kaikki suuret syntinsä anteeksi.

Kuule siis sinäkin, jota paha omatunto tänä päivänä vaivaa: sinun syntisi on kerran asetettu Jeesuksen, Uhrikaritsan päälle. Sinun ei tarvitse enää kantaa pahaa omaatuntoa ja pelätä Jumalan rangaistusta. Riittää, kun rukoilet publikaanin rukouksen: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!

Nivalalainen Kerttu Typpö

on julkaissut kokoelman Murusia arjesta. Kertun kutsumus on toimia sielunhoitajana ja esirukoilijana, joista itsellänikin on myönteisiä kokemuksia hänen suhteensa.

Asioita pohtiessaan Kertun mieleen nousee usein runon tapaisia ajatuksia, profetioita, mietintöjä. Viime vuoden ajan hänellä oli ollut pakottava tarve nousta yölläkin kirjoittamaan mietteitään ylös. Nyt ne on julkaistu, Sivuja on 76,  kirja on helppolukuinen. Runoissa tärkeintä on sisältö ja sanoma, ei niinkään sanojen asettelu kieliopillisesti tietyllä lailla.

Sain kirjan eilen postista ja eilisen päivän ahmin sitä puoleenväliin. Tässä eräs, joka minua kosketti tässä hetkessä:

POLKU

Katso, kaiken olen ajatellut valmiiksi, myös polkusi rosoisen. Rosot hiljentävät matkaa terveesti, jotta ehtisit nähdä kivet sen.

Paljon on vielä nähtävää, joten löysennä vyötäsi. Kun hiljennät vauhtia sopivasti, kohtaat Herrasi useasti.

Tämän päivän työ ja tarkkuus sen voi uuvuttaa jokaisen. Miks uupua annan? Koska rakastan. Syväkyntö on maalle hyvä.

Nosta kiitos ja riemu kirkkauteen, siitä iloitsee Vapahtajasi. On syntisen armo ihmeellinen, Jeesus  maksoi sen. - s.25

Kertun kirjaa

voi tilata häneltä. Se maksaa 10 euroa, josta menee viidesosa lähetystyöhön. Lähetyskuluineen kirja maksaa 12 euroa. Suosittelen kirjaa itselle tai lahjaksi jollekin. Sitä saa mutustella ajan kanssa rohkaisuksi ja ohjaukseksi oikeaan suuntaan. Ellet löydä yhteystietoja netistä, kerro, niin ilmoitan!

Rukoillaan maamme ja hallituksemme puolesta, että Jumala antaisi viisautta ja johtaisi kansaamme oikeaan suuntaan. Ennen kaikkea pitäkäämme huoli, että itse pysymme tiellä. Tienhän me tiedämme, hän on Jeesus Kristus.

Hyvää juhannusviikon jatkoa, arvoisa lukijani!

Virsi 462:

1. Soi kunniaksi Luojan nyt, virsi kiitoksen, tuon kaiken hyvän tuojan ja suojan ainaisen! Hän, Isä, rakkahasti ain vaalii luotujaan, ja kaiken taitavasti hän ohjaa tuolta taivaastaan. 2. Hän säät ja ilmat säätää ja aallot tainnuttaa ja hyisen hallan häätää ja viljan vartuttaa. Hän onneen meidät ohjaa, myös aikaan vaikeaan. Sen rakkauden pohjaa ken pystyy koskaan tutkimaan? 3. Siis kiitos, Herra taivaan, kun lahjas meille toit ja päivän työhön, vaivaan taas puhtaan leivän soit. Suo, että ilomielin myös jaamme leipämme ja sydämin ja kielin sua lakkaamatta kiitämme.

 

Säk. 1 ja 2 Aukusti Waldemar Koskimies 1897. Säk. 3 Ilta Koskimies 1923. Virsikirjaan 1938.