10.06.2015 - Huippuhetkiä

Päivän huippuhetkiä:

- vesisateessa huussin katto romisi romanttisesti ja näkymä huussista vihreän nurmen yli järvelle oli sangen kesäinen

- ystävä soitti ja piristyin; sain hengellistä tukea ja ryhtiä itseeni

- yhdessäolo tyttären ja lapsenlapsen kanssa leipomisen merkeissä oli mukavaa

- tapasin poikaamme muutaman minuutin ja saimme vaihtaa joitakin kuulumisia

- Arin kanssa pääsimme parvekkeelle eikä tullut vilu, kun oli villasukat ja villapaita sekä toinen vielä polvilla!

Ei pitänyt sataa

tänään, mutta mitä vielä! Romina katossa kertoo jostain muusta. Tuuli on ollut edellisten päivien kaltainen. Mutta siinäpä tuulee ja sataa, minkäs me voimme. Rukoilla voimme ja Jumala vastaa, miten hyväksi näkee. Jospa huomenna ei sataisi, sillä Jone on tulossa pöristelemään nurmikkoja ja itsekin aion tehdä samaa saksien kanssa heilumisen lisäksi. Lempityökaluni näyttää olevan nuo oksasakset, joilla kävin äskenkin muutaman heinän katkaisemassa ihan vain itseni iloksi. Yltyvä sade ajoi sisälle.

Nukuin kuin tukki

viime yön, kun viimein viitsin mennä nukkumaan. Olin aika apealla mielellä eilisen. Aina en osaa sanoa, mistä johtuu, mutta toisinaan vaan olo

on surullinen ja matalavireinen. Sekä hyvät että huonot asiat kuluttavat minua kohtuuttomasti.

Kuuntelin aamutuimaan

Kalle Väätäisen viime pyhän saarnan lhpk:n sivulta. Aiheena on oikea ja väärä risti. Oi, se oli niin hyvä opetus, että suosittelen jokaista kuuntelemaan! Hän puhui siinä risteistä, joita me kannamme kuvitellen siten tekevämme kuten Jeesus tahtoo, mutta lopulta risti, jota meidän tulee kantaa, on se, jossa on naulan jäljet ja jonka Jeesus on jo kantanut.

Saatamme sanoa, että sen jälkeen, kun tein ratkaisun, aloin kantaa ristiä ja se on raskasta. Kuitenkin silloin keskitymme vain itseemme emmekä ymmärrä, että Jeesus on jo kantanut kaiken meidän puolestamme. En osaa kertoa saarnan yksityiskohtia tarpeeksi hyvin, toivon sinun, hyvä lukijani, itse kuuntelevan tuon opetuksen.

Aamu-uinnin jälkeen keitin kahvit ja lähdin kaupan kautta kotiin. Saman tien tytär tulikin Amandan kanssa ja pistimme uunin hehkumaan. Leivoimme rieskoja! Yhteistyömme sujui saumattomasti, pieleen kylläkin joiltakin osin. Olin sulattanut rasvaa piirakkaa varten, mutta tytär laittoi rasiasta jähmeän rasvan taikinaan. Sanoin, että lusikalla se on helppo sekoittaa, mitä hän ihmetteli. Minä taas kummastelin, miten hän viitsii työntää kätensä lämpimään rasvaan.

Koska rasvahomma meni pieleen,

päätin, että tekaistaanpa toinenkin piirakka, kun tuota rasvaa on kerran sulatettuna. Silloin havaitsin, että taikina n:o 1:stä jäi sokeri pois. Kaksi kokkia, huono soppa. Hmmh. Siitä on tehtävä siinä tapauksessa SUOLAINEN piirakka. Otin nokkosia pussillisen pakasteesta ja rapistelin sen mohuksi. Munamaidon ja juuston sekoitus taikinan päälle ja piirakka uuniin. Toisesta sitten tuli makea raparperipiirakka. Hyvää niistä tuli.

Sairaalan ja kaupan kautta tulin taas mökille. Lopen uupuneena! En jaksanut lämmittää saunaa. Sen sijaan lämmitin kamiinaa ja sen päällä pesuvettä, että sain hiukseni pestyksi. Nyt jäi nokkosvesi laittamatta, en jaksanut lähteä niitäkään hakemaan.

Sen sijaan

sytytin kynttilän pöydälle. Olen lukenut vanhoja Kotiliesiä ja kuunnellut koko illan klassista musiikkia. Ikävä kyllä söin puoli pussillista suffeleita, sellaisia suklaajuttuja. Syöminen on mukavaa, mutta sen jälkeen alkaa kenkuttaa, varsinkin, kun on syönyt liian monta.

Mailis Janatuisen

blogikirjoitus lhpk:n etusivulla koski armolahjoja. Vessanpesijän armolahja ei ole arvostettu, moni haluaisi näkyviä ja kuuluvia osia seurakuntaelämässä. Mutta likainen/puhdas wc kertoo omaa kieltään seurakunnan tilasta sekin. No, sitä tilaa minäkin olen menossa siivoamaan kesän lopulla, kun otimme siivouksen vuorollamme Maaren kanssa. Ensimmäinen huki on kuukauden päästä.

Menen lukemaan Mailiksen Jää luoksemme -kirjaa, jossa on runsaasti ajatuksia herättäviä kannanottoja, muun muassa:

Länsimaita odottaa hirvittävä tuomio nimenomaan sen tähden, mitä se on lapsilleen tehnyt. Seksiä ja väkivaltaa tihkuvat tv-ohjelmat, sähköiset pelit ja internetin pornosivut tuhoavat miljoonien lasten mielikuvituksen jo ennen kuin heidän elämänsä on kunnolla alkanutkaan. Lapsilta viedään lapsuus. Joka ei valvo, mitä hänen lapsensa imevät sisäänsä, se on osavastuullinen heidän lankeemuksiinsa. Tiedätkä sinä, mitä sinun lapsesi lukevat, kuulevat ja katselevat?

Voi viettelijää, huutaa Jeesus, lasten ystävä. Hän tahtoo koota tänäänkin kaikki maailman lapset siipiensä suojaan, turvaan viettelijöiltä ja kaikilta paholaisen juonilta. Sinunkin lapsesi.

Ja rukouksena vk 468:1

1.
Syliisi hellään sulje
nyt, Jeesus, lapsemme
ja heidän kanssaan kulje
ja heitä suojele.
31.7. -päivän tekstistä osa

Hyvää loppuviikkoa, arvoisa lukijani!

jk. Sammutan kynttilän, taivaallinen kynttilä alkoi taas paistaa!