11.06.2015 - Touhupäivä

Oi, miten paljon auringonvalo

antaa voimaa ja virkistystä! Eilisiltana jo mielialani alkoi piristyä, kun saatoin istua verannalla iltasella ja aurinko lämmitti. Kylmyys ja pimeys on masentavaa eikä aina jaksa tsempata itseään ja olla välittämättä säästä.

Aamu-uinnin jälkeen rukoilin ja pyysin voimia, kun vähän laiskotti ryhtyä töihin. Illalla olin raahannut imurin valmiiksi tupaan, niin että kynnys imuroida olisi helpompi. Eikä siinä kauan mennyt kun imuroin. Yleensähän itse työ ei ole ollenkaan niin raskasta kuin sen ajatteleminen etukäteen.

Olin myös päättänyt tyhjentää taas huussin ja senkin sain tehdyksi. Se on oikein piristävä työ. Tuntuu, että on tehnyt jotain kunnollista. Pikkuhomma kuitenkin. Maalla kasvaneena ja sontahommia navetassa vuosikausia tehneenä p-hommat ovat tavallista arkea, ei sen ihmeellisempää.

Ruohonleikkuu oli yksi päivän työ, hikinen sellainen. Välillä kävin uimassa ja taas oli freessi olo. Tein mustikka-raparperipiirakan. Puolet jauhoista kaurahiutaleita, toiset puolet grahamjauhoja. Tuli makoisaa. Maistelimme sitä Maniskan kanssa, sillä aikaa kun Jone ajeli ruohoa takapihoilta. Itse käyttelin ahkerasti oksasaksia, välillä terotin liippakivellä terät. Kuten eilen kerroin: tuo saksihomma on minusta oikein mieluisaa. Pidänhän myös tukanleikkuusta, se on vähän samanlaista.

Nostimme pöydän ja tuolit etupihalle ja ensimmäisiä kertoja joimme kahvit ulkona. Kun aurinko paistoi, oli suorastaan helteistä, mutta kun tuuli vähän pyörähti paikalle, heti tuli viluinen olo. Kumma kesä. Västäräkki kuitenkin heilutteli pyrstöään pihakiveyksellä aivan tyytyväisen oloisena.

Pian soitan sairaalaan, Sauliz on Arin luona käymässä. Illalla saan wycliffe-piiriläiset luokseni rukousiltaa viettämään. Mukavaa!

Leipoessani kuuntelin saarnoja.

Markus Pöyry opetti Mooseksen kirjaa, eilen hän oli pitänyt sen Seinäjoella. Mielenkiintoista oli muun muassa se, että nykyään puhutaan "Hengen sateista". On "Sateet lähetä" -iltoja ja tuo sade-sana kuvaa tätä nykyä Pyhää Henkeä. Ja kyllähän Raamattu puhuu sateista, syys- ja kevätsateista. 

Raamattu puhuu yhtä lailla lähteestä, joka on olemassa, löydettävissä. Lähde antaa juotavaa, sen äärellä tullaan puhtaaksi. Miten on sateen laita? Me emme saa sadetta aikaan, vaikka toki voimme sitä rukoilla.

Mutta lähde on olemassa.

Raamattu sanoo, että meillä on lähde kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. Jumalan sanan äärellä olemme tuolla lähteellä. Kun kokoonnumme messuun, olemme aina lähteellä. Pyhä Henki on varmasti siellä, missä Sanaa opetetaan ja julistetaan sekä ehtoollista jaetaan. Siellä on aina Hengen sade. Minä koen näin.

Mukavaa päivän jatkoa, arvoisa lukijani!