03.04.2015 - Pitkäperjantaina
Kategoriat: Ajankohtaista
Oi, rakkautta niin suurta,
Pitkäperjantaina
Jeesus kärsi ja kuoli puolestamme. Se on niin suuri asia, että jää salaisuudeksi, jota voin vain aavistella. Se on kuin jos saisin kaikki maailman rikkaudet ja yrittäisin sitten kuluttaa sitä, niin että se vähenisi tai loppuisi. Mutta en mitenkään kykenisi sitä vähentämään, niin että se missään näkyisi.
Liekö vertaus ontuva ja kehno, mutta jotain ääretöntä ja tietysti aivan eri sarjassa painivaa on sielumme pelastus, jota ei kaikella maailman rikkauksilla voisi ostaa.
Jos joku tarjoasi talot ja tavarat, rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisten pilkan.
Jumalan rakkaus,
jota hän osoitti Jeesuksessa, ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa, on ääretön, käsittämätön. Sen takia onkin aika naurettavaa, että me yritämme monta kertaa muka "hyvittää" Jumalalle ja tehdä jotain pelastuksemme eteen. Hyviä tekoja ja seurakunnallista uutteruutta. Sinänsä hyviä asioita, jotka kyllä seuraavat, jos rakastamme Jeesusta. Mutta pelastusta niillä ei osteta.
Yhtä hyvin ristin ryöväri
sai armon, kun uskoi Jeesukseen - ilman mitään hyviä tekoja, pelkkää syntiä vaan koko elämä.
Kunpa siis käsittäisimme, että me olemme vapaita, kun uskomme ja luotamme ja nojaamme koko painollamme Jumalan valmiiseen työhön ja sanomme: Kiitos Jeesus, että täytit lain ja ostit minut vapaaksi!
Jonas Lagus tiesi tämän 1850-luvulla ja edelleen nämä sanat ovat voimassa:
Jumala on lähettänyt Poikansa maailmaan tehdäksensä minut autuaaksi, olin sitten millainen tahansa. Tämä on totinen sana ja mahdollinen vastaanotettavaksi. Ja minun täytyy syvästi häveten langeta iankaikkisen Majesteetin eteen ja häntä palvoen pyytää, että minäkin saisin osan siitä lunastuksesta, joka on tapahtunut Jeesuksessa Kristuksessa. Että en hurjassa epäuskossani työntäisi luotani sitä suurta autuutta, joka minulle on valmistettu.
- - mitä meille jää jäljelle, jos me hukkaamme ja ylenkatsomme sellaisen autuuden kuin Kristus on?
On siis sinunkin aika tänä päivänä rukoilla laupiasta Vapahtajaa, että hän itse antaisi sinulle ymmärrystä ja tahtoa parannukseen, jota sinulla itselläsi ei ole, sekä että hän sytyttäisi sinussa uskon ja luottamuksen kipinän evankeliumin autuaallisilla lupauksilla, jotka houkuttelevat sinua katsomaan Jumalan Karitsaa.
Tähän sinun tulee pysähtyä ja uudelleen palata, kun siitä eksyt. -s. 213,214, kpl 137, Evankeliumin ääni -kirjasta
Mandaa katsomassa
tänään, pientä lapsenlasta, pian kolmikuista. Tyttö osaa vierastaa ja kun mummo näytti naamaansa, niin jo vääntyivät pienet suupielet surkeaan murheeseen eikä siinä auttanut kuin äidin tai isän syli. Tapasin myös ilokseni kummitytön perhettä samalla. Jatkoin sieltä matkaani
huvilalle,
jossa vietin aikaa hiljaisuudessa monta tuntia. Pidin tulia kylmässä tuvassa ja nautin olostani. Kärvensin makkarat takassa mustiksi, tapani mukaan. Istuin keinussa, luin Raamattua ja Kotiliettä, täytin ristikkoa. Hain lisää puita, keitin kahvia. Soitin ystävälle, vaihdoimme kuulumisia.
Paahdoin ruisleipää ja juustoa paistinpannussa, se vasta oli maukasta.
Näin päivä jatkuu,
ja koittaa pian lankalauantai. Se on trullittelupäivä täällä, mutta minä aion poistua viettämään aikaa perheen kanssa.
Hyvää pääsiäistä, arvoisa lukijani!
Virsi 77 oli monen koululaisen lempivirsi, kun aikoinaan koulussa pidimme virsiveisuja:
| 1. Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se. On Hengen viitoittama sen joka askele. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien. 2. Tien kaikkein raskaimman Jeesus on käynyt armossaan, kun meidän kurjain tähden hän kulki kuolemaan. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien. 3. Oi rakkautta näin suurta, kun meitä säälii hän, maailman synnit kantaa, tuo meille elämän! Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien. | 4. Nyt, köyhä syntinen, riennä luo Herran Jeesuksen! Saat rauhan, lohdutuksen haavoissa Kristuksen. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien. 5. Myös laulun oppia uuden saat tiellä taivahan. Se taivaassa jo kaikuu edessä Karitsan. Hän kuoli kaiken täyttäen, mutta tie oli tuskien. |
Carl Gotthard Liander 1889. Suom. Martti Ruuth 1903. Virsikirjaan 1986.