01.03.2015 - Lapsuuden ystäviä

Pari kertaa vuodessa lapsuudenystäväni tulevat vierailemaan luokseni. Tänään on se päivä ja odotan heidän saapumistaan.

Vähäsarjan teksti

rohkaisee minua jälleen tänään:

Leski meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla. -1 Kun 17:15,16

Vähäsarja kehottaa katsomaan lintuja, niiden huolettomuutta ja muistamaan, miten Jumala lupaa niistäkin pitää huolta. Tekstin lopussa hän puhuu minulle:

- - voit jättää kaikki asiasi ja jokaisen tarpeesi Jeesuksen nimessä Isälle tiettäväksi ja saat huomata, että jauhoruukku ei tyhjenekään eikä öljypullo ehdy, sillä Herra pitää sinusta lupauksensa mukaisesti huolta.

Olen miettinyt,

erästä vertausta. Kun liikun vieraassa kaupungissa, kuten viimeksi Tampereella, kysyn tietä monta kertaa, että pääsen määränpäähäni. En häpeä sitä, että kyselen. On viisasta ottaa selvää, että kuljen oikeaan suuntan. Kysyvä ei tieltä eksy, sanotaan. En muista, onko tuo lause Raamatussa, mutta hyvä lause se on joka tapauksessa ja totta.

Vastaavasti, kun tunnen itseni terveeksi, en kysele enkä etsi tietoa sairauksista tai selvitä, mikä minua vaivaa. Minähän voin hyvin! Menen omaan suuntaani, en tarvitse neuvonantajia terveyttäni opastamaan.

Kun minusta tuli Jumalan lapsi, kun siirryin pimeydestä valkeuteen, kadotuksen tieltä Jumalan valtakuntaan - asian voi ilmaista monella tapaa - tilanne muuttui. Minusta tulikin aika lailla sokea hengellisten asioiden suhteen, tietämätön ja eksyvä. Ennen olin varma niistäkin, tiesin mielestäni riittävästi, ja ikävä kyllä niin luulen usein edelleen. Tarvitsen paljon armoa ja Jumalan apua joka päivä.

Raamattu sanoo, että on hyvä, ettäihminen on aralla tunnolla. Se tarkoittaa sitä, että synnintunto tulee herkästi väärin tekemisestä, pahoin ajattelemisesta ja vain siitä, että tuntee oman syntisyytensä, josta ei pääse irti.

Uskovalle ihmiselle on hyvä, että hän on epävarma itsestään, epävarma oikeasta tiestä. Mutta siitä hänen ei tarvitse eikä saa olla epävarma, että Jumala tuntee minun tieni, hän johdattaa, hän haluaa neuvoa minua joka metrin, jonka kuljen. Hän rakastaa minua ja siksi hän on niin hyvä minulle.

Rosenius sanoo

Yksin armosta -kirjasessaan tänään:

- - pelastus annetaan meille lahjaksi, aivan ilmaiseksi. Meidän ei tarvitse siis tehdä mitään ansaitaksemme pelastuksen tai osoittautuaksemme sen arvoisiksi.

Saamme ottaa sen ilman muuta vastaan sinä mikä se on: lahjana jonka Jumala antaa meille ilmaiseksi ja korvauksetta. Tämän lahjan Jumala tarjoaa meille sanassa ja lupauksissa, ja siksi sen vastaanottaminen vaatii meiltä pelkästään kuulemista ja uskomista,

Pelastava usko on sitä, että me otamme lahjan vastaan samalla tavalla kuin se on annettu. Se annetaan meille lahjana, ja siksi se on myös vastaanotettava lahjana. Se annetaan meille sanassa, ja siksi se on otettava vastaan uskossa.

Meidän ei tarvitse muuta kuin kuunnella ja antaa sanan tulla asumaan sydämeemme ja omaantuntoomme.

Ystävät ajavat pian pihaan! Siunattua päivää sinullekin, arvoisa lukijani!