15.02.2015 - Kaipuu painuu askelten alle

Eilen kävelin jälleen kymmenisen kilometriä. Uimaan avannolle ja sairaalaan mutkitellen sen mukaan kuin mieli teki. Tänään avannolle ja kirkkoon, kierrellen ja kaarrellen.

Leipominen

on yksi tapa toteuttaa itseäni, liikkumisen ja kaiken muun ohella. Laitoin eilen leipätaikinan alulle, illalla myöhään tein leivät valmiiksi. Käytin taas erilleen ottamani taikinanpalasen, mutta lisäsin jälleen hyppysellisen hiivaa lämpimään veteen sekoitettuna ennen kuin taikina alkoi käydä. Sen se vaatii.

Oikein maukasta leivästä tuli. Laitoin siihen myös ruisjauhoja sekä sokerijuurikashiutaleita, kuivattua nokkosta että erilaisia siemeniä.

Kuvassa onsokerijuurikaskuitupussi, tai se mitä siitä on jäljellä, kun olen sitä hiukan leikellyt.

Sokerijuurikaskuitua

voi laittaa paitsi leipään, myös liottaa veteen ja nauttia sellaisenaan. Ne maistuvat suunnilleen samalta kuin sahajauhot vedessä. Yhtä maukkailta.

Ne lisäävät kuitenkin suolen toimintaa ja kylläisyyden tunnetta, joten niitä nautiskeleva voi jopa laihtua! Tosin sellaista en ole huomannut.

Mutta minua innostaa niiden syöminen, kun muistan, mitä eräs suolihuuhteluun erikoistunut ihminen kertoi: ruumiinavauksissa vainajan suolessa voi olla jopa 10 kg sulamatonta tavaraa! Toisin sanoen ruoka ei ole imeytynyt, mutta ei ole poiskaan päässyt, kun suoli tukkeutuu ruuan paljouteen.

Jos siis näillä sahajauhon makuisilla kuiduilla suolen toimintaan saa vauhtia, niin se on pelkästään positiivista! Suosittelen. Olen nautiskellut itse jo monta pussillista, ja jotkut ikäihmiset ihastelevat näiden kuitujen vaikutusta. Pussi maksaa kolme, neljä euroa ja sitä saa tavallisista marketeista.

Kirkossa

olin tänään Sley:ssä. Saarna oli mielenkiintoinen, mutta en jaksa referoida sitä. Sen sijaan ajatus Roseniuksen kirjasesta, Yksin armosta. Otsikkona on Lankeemuksen päivä ja Raamatun teksti:

Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä. -1 Moos 3:6

- - mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan.

Tämä oli kuolema. Kuolema, jonka Jumala oli ennustanut: `Sinä päivänä, jona siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.` Nyt he pakenivat Jumalaa ja piiloutuivat Taivaalliselta Isältään. Onni, jota he olivat kokeneet eläessään yhdessä hänen kanssaan, oli mennyttä. Rakkaus Jumalaan, ilohänen läsnäolostaan ja luottamus hänen sanaansa - kaikki oli kadonnut.

Puhdas, pyhä mieli - Jumalan kuva ymmärryksessä ja sydämessä oli poissa - heiltä ja koko ihmissuvulta.

Tätä lankeemuksen aikaa me kaikki elämme. Mutta kiitos Jumalalle: hän valmisti meille pelastuksen ja lähetti oman Poikansa, että meillä on pääsy takaisin Jumalan rakastavaan syliin.

Käännytään siis pois omilta teiltämme ja palatkaamme hyvän Paimenen luo, arvoisa lukijani, sinä ja minä.