05.09.2014 - Kesäistä tänään!

Merivesi edelleen +15 tai vähän päällekin, päivällä kesäiset lukemat

Valvoin aamuyöhön, murehdin. Heräsin varhain, että ehdin olla lisää huolissani. 

Aamulla kävin uimassa, ihanaa! Sitten hoitelin asioita ja luin Raamattua moneen otteeseen. Imuroin kotini, sen olen päättänyt tehdä joka viikko. Se piristää mieltä, mutta vasta sitten, kun sen on tehnyt. 

Kun elää ja asuu yksin, ei voi jakaa asioita puolison kanssa, kuten on ymmärrettävää. Se on iso aukko. Miehet näkevät yleensä asiat laajemmin ja kykenevät siten tuomaan avarampia näköaloja asioihin. Onhan minulla onneksi kolme veljeä. Poikiakin saman verran kasvamassa.

Onneksi lähdin Opelin luo, vaikka meinasin ensin jäädä kotiin, kun väsytti muka niin. Opel oli laittanut meille herkkuruuat, nähnyt paljon vaivaa. Kahvit joimme myöhemmin päälle. Siinä välissä puhuimme synnyt syvät ja rukouksessa jätimme kaiken Jumalalle.

Autokin minua huolettaa, vaikka luultavasti siinä ei ole mitään vikaa. Ainakin se siirtyi paikasta toiseen, kun päästelin menemään.

Iltapäivällä menimme tyttären kanssa ostoksille. Tämä mummo osti juoksuvermeitä! Pari paitaa, housut ja takin. Alennuksessa taisivat kaikki olla. Vielä jonkun kerrastonkin nappasin. 

Terhi on tulostanut minulle Aloittelijan juoksuohjeet 12 viikolle. Tuon ajan lopussa minun pitäisi kyetä juoksemaan 10 km. Tuntuu liioittelulta, varsinkin, kun ohjelma näytti aika lepsulta. Siellä oli vapaapäiviäkin! Ja toisina päivinä sai kävellä vain puoli tuntia, joskus sentään tunnin. Mutta salakavalasti juoksumatkat lisääntyivät loppua kohti.

Eilen illalla kirjoittamiseni jälkeen kävin pinkaisemassa kolmisen kilometriä. Loppumatkasta kävelin välillä, sitten taas juoksin. Tai hölköttelin. Olin punainen kuin tomaatti ja suihkun jälkeenkin hikoilin kuin kuumeen jäljiltä. Mutta tuntui hauskalta, kun jalka sentään nousi, vielä tänäkin aamuna.

Saunasin, pyykit ovat kuivumassa. Sain Opelilta lainaksi mielenkiintoisen kirjan. Se kertoo Tyrnävällä asuneesta kätilöstä, Maria Uutisesta, joka eli 1845-1905, ja kirjoitti tapahtumia 30 vuoden ajalta ylös. Kirjan nimi on Marian malja. Maria oli kirjan toimittajan, Kari Kanganharjun isoäidin isoäiti.

Ajat olivat silloin kovia. Maria kertoo, että keväisin piti liottaa hevosen lantaa veteen ja juottaa lehmille, kun ei ollut ruokaa ennen kesää, että ne saivat edes jotain. Ihmisiä kuoli valtavasti, köyhyys ja puute oli vieraana. On hyvin mielenkiintoinen kirja. Mediapinta on sen painanut vuonna 2013. En tiedä, mistä kirjaa saisi ostaa; Opel oli saanut sen lahjaksi.

Huominen päiväni kuluu, jos Herra suo, Larsmon lähetyskodissa. Mikaelin seurakunta, eli me vaasalaiset, sekä Kokkolan ja Seinäjoen seurakunnat kokoonnumme sinne viettämään aikaa yhdessä. Kokkolan pastori kertoo opetuksessaan kultaisesta vasikasta, syömme ja kahvittelemme yhdessä. Tietysti on yhdessäoloa, leikkejä ja ehkä kilpailuja. Mukavaa! Uikkarit otan mukaan.

Vielä lukuhetki, sitten yöpuulle. Hyvää yötä, arvoisa lukijani!