04.09.2014 - Monivaiheinen matka takana!

Aurinkoinen, lämmin syyspäivä. Aamupäivän ajelin Nivalasta kotiin.

Ihana olla kotona! Kiitosmielellä olen, sillä meno- ja paluumatka sujuivat ongelmitta autolla, vaikka jännitin mennen tullen. Auton hiljainen käyntiääni ja kaikki mahdolliset äänet tai äänettömyydet säikyttevät minua. Vika on korvieni välissä, olen liian säikky.

Kävin siis Nivalassa. Äitin tykönä olin pari yötä, päivät kuluivat touhutessa pihalla ja puolukkametsässä äiti seurana.

Luulin, että äiti kyynelehtii ojan reunalla hyvää mieltään, kun sää oli mainio ja ulkona on niin mukava viettää aikaa. Olin väärässä. Äiti oli synkkänä, kun huomasi, miten huonoksi hänen kuntonsa on mennyt. Toisaalta hän vitsailikin asialla ja omalla kurjuudellaan. Kenkäkin oli lähtenyt jalasta, mutta itse hän selvisi ojan pielestä ylös ja autolle.

Illalla äiti oli vetreä ja hyväntuulinen, sai marjareissulla voimistelua ja mieli piristyi ojan partaalla könytessä. Eivät tuollaiset ojanpenkereet, mistä poimimme kypsiä puolukoita, olekaan mitään huonojalkaisen paikkoja. Siellä voi nilkka nyrjähtää kenellä vaan.

Itsekin möhlin, mutta onni onnettomuudessa. Lähdimme metsästä, perillä huomasin, että takki jäi pellolle, jossa automme oli seissyt. Kännykkä oli takin taskussa. Palasin välittömästi takkia hakemaan. Siellä se makasi keskellä ajotietä! Olin nostanut sen auton peräluukun päälle ja unohtanut siihen. Takki oli lentänyt kurvissa tielle. Yhtään autoa ei vielä ehtinyt ajaa takin yli, joten kännykkä säästyi. Kiitosmieli siitäkin.

Yksi veljistäni on pudottanut painoaan todella reippaasti muutamien viime vuosien aikana. Hänellä oli tavoitteena juosta puolimaraton, kun kunto nousee ja sen hän teki muutama viikko sitten. Nyt hän haastoi minut ensi vuonna samaan ja minä suostuin.

Veljeni ajatuksena on saada mahdollisimman moni ei-liikkuva ihminen liikkeelle. Aikaa ei oteta (saahan sen ottaa, jos haluaa) eikä kilpailla. Velipoika juoksi neljän muun kanssa ryhmässä, lisäksi hän oli haastanut kaksi muuta viiden hengen porukkaa mukaan. Kukin ryhmä tuli yhtä aikaa maaliin. Ryhmäläiset siis tsemppasivat toisiaan, kaikki pääsivät maaliin.

Eikö tuo ole tavoittelemisen arvoinen juttu? Yhdessä eteenpäin ja kuntoa nostamaan! Kuka lähtee ensi elokuun lopussa hölköttelemään Nivalan Pyssymäelle? Reitti on upea, helppo juosta. Huoltojoukkojakin tarvitaan, niitä oli ollut nytkin sopivasti.

Tuon puolimaratonin juoksijat eivät olleet monikaan kai juosseet ennen noin pitkää matkaa. Joku kertoi, että jos pystyy hölkkäämään 10 km, niin selviää kyllä tuosta. No, se jää nähtäväksi. Työtä on tehtävä tämän mummon, jos mieli päästä maaliin ensi elokuun puolimaratonilla.

Hyvä kirjata asia tänne ylös, niin hävettää enemmän, jos laiskuus iskee. En halua sen iskevän, sillä haluan pysyä vetreänä ja terveenä, sikäli kuin se minusta riippuu. Sairauksille emme voi mitään, mutta omaa kuntoa voimme pitää yllä.

Ihan mieleni piristyy. kun ajattelen itseäni maalissa puolimaratonin jälkeen! Kerro, hyvä lukijani, jos sinäkin innostuit!

Soitin sairaalaan, juttelin Saulizin kanssa, joka oli Arin luona. Monta asiaa tässä olen jo hoidellut kotiin tultuani. Kauhea suma olevinaan heti, kun hetken käy kotoa muualla!

Lähden lenkille, pari päivää on jäänyt väliin. Taivaallisen Isämme hyvää hoitoa, arvoisa lukijani!