04.08.2014 - Ukkosmyrsky jälleen!

Hellettä reilut 30 astetta, jonka jälkeen ankara ukkonen rakeineen.

Rakeet tulivat olohuoneeseeni. Olin avannut lukot tuuletusikkunasta eilen, niin että sain ikkunan kokoaan auki. Kun sade alkoi, istuin tyytyväisenä kuistilla. Kuulin kyllä jotain pauketta tuvastani, mutta en sille korvaani lotkauttanut.

Kun tulin sisälle, vettä oli pitkin olohuoneen lattiaa, papereita oli lentänyt sinne tänne. Ikkuna pysyi kiinni vain pitämällä, kunnes sade hellitti sen verran, että sain näperreltyä lukot kiinni. Huh, huh!

Kaikki ikkunat piti sulkea, joka välissä oli vettä. Olipa kova myräkkä.

Olen tottunut päiväuniin, tänäänkin otin vartin torkut. Juuri sopivasti ennen myräkkää. Kun sää selkeni, lähdin Krissen ja Pekun kyydissä Saareen. Upe ja Kaiseli olivat kutsuneet seurakuntalaisia lättyjä syömään ja mehän menimme.

Lämpötila laski pariinkymmeneen, sää oli siedettävä. Paitsi lättyjen syömistä, kuuntelimme myös Markus Pöyryn saarnan Sakkeuksesta. Siinä oli todella voimakkaasti puhutteleva opetus.

Eräs mies valittiin pastoriksi seurakuntaan ja hän oli menossa sinne tutustumaan. Mies päätti pukeutua hiukan erikoisesti tilannetta ajatellen: hän laittoi huonot vaatteet päälleen eikä kohentanut asuaan muutenkaan, joten hän näytti aika kurjalta kulkijalta.

Mennessään tuohon isoon seurakuntaan vain kolme ihmistä tervehti häntä. Mies meni etupenkkiin, josta hänen pyydettiin siirtymään salin takaosaan. Kun tilaisuuden lopussa vastaava pastori kutsui uuden pastorin esittäytymään, seurakuntalaiset olivat enemmän kuin noloja. Oli tehokas ensimmäinen saarna.

Sakkeus olisi tahtonut nähdä Jeesuksen, mutta kukaan ei ilmeisesti sallinut hänen päästä näkemään tätä. Niinpä hänen piti häpäistä itsensä ja nousta puuhun. Jeesuksen tullessä tämä komensi hänet alas puusta. Puussa ei ollut Sakkeuksen paikka, hänen ei tarvinnut alistua häpeälliseen osaan.

Jeesus sen sijaan otti Sakkeuksen häpeän päälleen ja meni itse puuhun, ristinpuuhun. Hän kantoi myös sinun ja minun häpeän ja syyllisyyden. Sen takia me olemme vapaat. Meidän ei tarvitse yrittää ansaita armoa ja Jumalan hyväksyntää. Se kuuluu meille jo, Jeesuksen tähden.

Tämä on se ilosanoma, joka on Raamatun punainen lanka: syntimme on sovitettu, häpeä on kärsitty, lunastushinta meidän synneistämme on maksettu. Jumalan viha ei kosketa meitä, kun me olemme Kristuksessa.

Miten voimme olla Kristuksessa? Kun meidät on kastettu, olemme kastetut Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Uskon kautta saamme omistaa kaikki Jumalan lupaukset. Tätä emme voi uskoa omasta voimastamme, Pyhä Henki sen meille kirkastaa ja opettaa.

Uskotko sinä, arvoisa lukijani? Minä uskon.

jk. Kävin vielä kävellen uimassa ennen kymmentä illalla. Olipa kaunista myrskyn jälkeen!